Amismummot nuorten tukena
Amismummot tuovat nuorten arkeen kuulevia korvia ja näkeviä silmiä
Sasky Mäntän seudun koulutuskeskuksessa on syksyllä 2026 aloittanut uusi amismummojen ryhmä. Nämä vapaaehtoiset ovat mukana oppilaitoksen arjessa tarjoamassa opiskelijoille aikaa, läsnäoloa ja käytännön tukea. Opetukseen he eivät puutu, vaan tärkeintä on kohdata nuori ja olla kiinnostunut hänen kuulumisistaan.
Amismummot Gunilla Lundén, Eija Nevanperä, Iiris Helander, Leena Aalto ja Pirjo Kojo ovat päätyneet mukaan toimintaan erilaisista taustoista. Yhteistä heille on halu olla nuorten tukena ja antaa omaa aikaansa oppilaitoksen arkeen.
Amismummon tehtävänä ei ole opettaa ammatillisia sisältöjä. Hän voi sen sijaan auttaa opiskelijaa tavallisissa arjen tilanteissa, kannustaa eteenpäin tai olla läsnä silloin, kun nuori kaipaa kuuntelijaa.
Opettaja tekee opettajan työtä. Mummon tehtävä on auttaa ja tukea nuorta, Leena Aalto tiivistää.
Tuki voi olla hyvin käytännöllistä. Jos opiskelijan tavarat ovat hukassa, tehtävän aloittaminen tuntuu vaikealta tai keskittyminen herpaantuu, amismummo voi auttaa löytämään seuraavan askeleen. Näin opettajalle jää enemmän mahdollisuuksia keskittyä opetukseen.
Nuori tarvitsee kiinnostuneen aikuisen
Leena Aalto tuntee nuorten tukemisen tarpeet aiemmasta työstään. Hän on työskennellyt mm. nuorten ohjaajana ja opettajana Mäntän seudun koulutuskeskuksessa. Vuosien varrella hän on huomannut, kuinka paljon nuoret tarvitsevat rinnalleen aikuisia.
Nuori tarvitsee ihmisen, joka on kiinnostunut hänen asioistaan. Joskus tarvitaan kuuntelua ja joskus vähän enemmän tuuppausta eteenpäin.
Myös Eija Nevanperä on työskennellyt sosiaalialalla, lastensuojelussa ja työpajatoiminnassa. Nyt hän toimii amismummona TUVA-koulutuksessa eli tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa.
Hänen mielestään nuorten arkeen tarvitaan lisää aikuisia, joilla on aikaa huomata ja kuunnella.
Mitä enemmän lasten ja nuorten ympärillä on kuulevia ja läsnä olevia aikuisia, sitä paremmat mahdollisuudet heillä on voida hyvin.
Amismummon ei tarvitse entuudestaan tuntea nuoren opiskelemaa alaa. Olennaisempaa on kiinnostus nuoren tekemistä ja ajatuksia kohtaan. Aikuinen voi kysyä, kuunnella ja antaa opiskelijalle mahdollisuuden kertoa osaamisestaan.
– Nuori tarvitsee ihmisen, joka on kiinnostunut. Joskus on hyväkin olla sopivan tietämätön ja pyytää nuorta kertomaan, mitä hän tekee. Silloin nuori saa itse olla asiantuntija ja loistaa, Leena Aalto kuvailee.
Jokainen tuo tehtävään oman persoonansa
Amismummojen erilaiset kokemukset ovat toiminnan vahvuus. Gunilla Lundén on työskennellyt aikaisemmin Mäntän seudun koulutuskeskuksessa muun muassa asuntolanhoitajana ja opettajan sijaisena. Viimeiset työvuotensa hän työskenteli lähihoitajana.
Ajatus amismummoksi lähtemisestä oli kiinnostanut häntä jo aikaisemmin. Eläkkeelle jäämisen jälkeen aika tuntui sopivalta.
Ajattelin, että ehkä minulla olisi vielä jotakin annettavaa nuorille. Omat lapset ovat aikuisia ja lapsenlapset vielä pieniä, joten ammattiin opiskelevat nuoret ovat siinä välissä ikäryhmä, jota omassa elämässäni ei tällä hetkellä ole.
Iiris Helander puolestaan on tehnyt pitkän työuran päiväkodissa. Ammatillisen koulutuksen maailma on hänelle uusi, ja juuri siksi hän lähtee tehtävään uteliaana.
En mene opettajan tontille, sillä en tunne alan ammatillisia asioita. Yritän olla nuorille tukena opiskelussa ja arjessa.
Amismummon rooli muodostuu hänen oman persoonansa, opiskelijoiden tarpeiden ja opettajan kanssa tehtävän yhteistyön kautta. Vapaaehtoistyössä huomioidaan tietysti myös amismummojen omat aikataulut ja elämäntilanteet.
Sydämellä tehtävää vapaaehtoistyötä
Amismummot ovat yhtä mieltä siitä, että tärkeintä tehtävässä ei ole aikaisempi ammattitausta. Ratkaisevaa on tapa kohdata nuori.
– Tätä työtä tehdään omalla sydämellä, Eija Nevanperä ja Leena Aalto toteavat.
Amismummona jo aikaisemmin toiminut Pirjo Kojo rohkaisee uusia vapaaehtoisia luottamaan itseensä ja omaan tapaansa olla nuorten kanssa. Pitkän yrittäjäuran tehnyt Kojo on myös opiskellut aikanaan samassa oppilaitoksessa. Hänen kokemuksensa mukaan opiskelijat ottavat amismummon osaksi yhteisöä, kun kohtaamisille annetaan aikaa.
Kojolle on tärkeää, että nuoret oppisivat näkemään oman osaamisensa ja arvostamaan itseään.
Olisi tärkeää oppia sanomaan, että minä olen hyvä jossakin. Se voi olla pienikin asia. Kun nuorta kehuu tekemisestä ja sanoo, että kyllä sinä osaat, ajatus voi pikkuhiljaa mennä perille.
Amismummot haluavat kannustaa nuoria suhtautumaan myös vastoinkäymisiin armollisesti. Kaiken ei tarvitse onnistua ensimmäisellä kerralla.
– Virheitä ei tarvitse pelätä, vaan niistä oppii. Vaikeidenkin vaiheiden jälkeen oma polku voi löytyä, Eija Nevanperä muistuttaa.
Eri sukupolvet kohtaavat koulun arjessa
Amismummotoiminta tuo oppilaitokseen eri sukupolvien välisiä kohtaamisia. Kaikilla nuorilla ei ole omassa elämässään isovanhempia tai muita varttuneempia aikuisia lähellä. Vapaaehtoisilla puolestaan on mahdollisuus tutustua tämän päivän nuorten ajatuksiin ja arkeen.
– Amismummolla on korvat, jotka kuulevat, ja silmät, jotka näkevät. Oman elämänkokemuksen ansiosta nuoren tilanteen voi joskus nähdä vähän eri näkökulmasta, Iiris Helander sanoo.
Myös amismummot odottavat oppivansa opiskelijoilta. Heitä kiinnostaa, millaista nuorten elämä on tänä päivänä, mitkä asiat ovat heille tärkeitä ja millaisia taitoja heillä on. Tarkoituksena ei ole udella, vaan tutustua vähitellen ja kuunnella sitä, mitä opiskelija haluaa itse kertoa.
Opinto-ohjaaja Teija Elers pitää eri-ikäisten ihmisten luontevaa kohtaamista yhtenä toiminnan tärkeänä tavoitteena. Oppilaitoksessa on ollut amismummotoimintaa aikaisemminkin, joten monet opiskelijat ovat jo tottuneet näkemään eri-ikäisiä ihmisiä koulun arjessa.
Meillä opiskelijat ovat tottuneet eri-ikäisiin ihmisiin. Täällä opiskelijoiden ilo myös tarttuu. Kun sitä jaksaa itse viljellä, sen saa takaisin.
Uudet amismummot ovat vasta toimintansa alussa, joten ensimmäiset viikot kuluvat opiskelijoihin, opettajiin ja eri koulutusaloihin tutustuessa. Tehtävään he lähtevät avoimin mielin, valmiina kuuntelemaan ja kulkemaan hetken nuoren rinnalla.
Joskus merkityksellisin apu voi olla hyvin yksinkertaista: tervehdys käytävällä, kiinnostunut kysymys, rohkaiseva sana tai kiireetön hetki sellaisen aikuisen kanssa, jolla on aikaa nähdä ja kuulla.
