Improvisaatiosta lisää intoa musiikin opiskeluun

Sasky Ylä-Satakunnan musiikkiopistossa on tämän syksyn aikana käynnistynyt uusi kokeilu, kun huilunsoiton opettaja Serafiina Kämi on vetänyt oppilaille improvisaatiotyöpajoja. Ajatus syntyi hänen aiemmista kokemuksistaan – Serafiina on pitänyt improvisaatiokursseja musiikin ammattiopiskelijoille, jotka kokivat niistä olevan suurta hyötyä. Improvisaatio kuuluu virallisesti myös musiikkiopistojen opetussuunnitelmaan, mutta käytännössä se jää monesti toteutumatta. Työpajojen avulla tuodaan sitä nyt aiempaa vahvemmin osaksi opetusta.

Miksi improvisoida?

Serafiinan mukaan improvisointi tarjoaa opiskelijoille monia hyötyjä. Se lisää rohkeutta, vähentää virheiden pelkoa ja vahvistaa uskoa omiin kykyihin. Kun huomaa pystyvänsä soittamaan omasta päästä, kasvaa itsevarmuus myös muussa musisoinnissa. Improvisaatioharjoituksia voi soveltaa klassisen musiikin opintoihin ja ennen kaikkea – se on hauskaa.

Improvisointi kasvattaa myös luovuutta, epävarmuuden sietoa ja itseluottamusta, jotka ovat kaikki tärkeitä taitoja elämässä.

Työpajoissa musiikki syntyy hetkessä ja myös jää hetkeen

Syksyn aikana Sasky Ylä-Satakunnan musiikkiopistossa on kaikkiaan viisi improtyöpajaryhmää: neljä Ikaalisissa ja yksi Parkanossa. Jokainen ryhmä kokoontuu neljä kertaa ja lisäksi on muutamia esiintymiskeikkoja. Keväällä 2026 pajoja on tarkoitus jatkaa ja toiveena on, että toiminta vakiintuisi osaksi opiston arkea. Ryhmät koostuvat 3–5 oppilaasta ja ne on muodostettu opettajan harkinnan mukaan esimerkiksi ikä huomioiden. Mukana on monipuolisesti eri instrumenttien soittajia: huilisteja, klarinetisti, trumpetisti, saksofonisteja, viulisteja ja sellisti. Jatkossa olisi tarkoitus, että kaikki halukkaat musiikkiopiston soittajat, soittimesta riippumatta, voisivat osallistua pajoihin.

Workshopit rakentuvat rennon ja positiivisen ilmapiirin varaan. Kukaan ei soita yksin, vaan kaikki tehdään yhdessä. Taustaksi opettaja tarjoaa erilaisia sointukiertoja ja rytmejä, joiden avulla harjoitellaan mm. pentatonisia asteikkoja, melodian rakentamista ja rytmittämistä. “Tärkeintä on, että oppilaat pääsevät irti vahvasta nuottisidonnaisuudesta ja uskaltavat luoda omaa musiikkiaan”, Serafiina kuvaa.

Opettajan ilo oppilaiden oivalluksista

Ensimmäiset pajat ovat sujuneet hyvin. Alkuun oppilaat suhtautuivat hieman arkaillen, mutta jännitys hävisi nopeasti. “On hienoa nähdä se hetki, kun nuori tajuaa, että väärillä äänillä ei ole niin väliä – ja että oma luova panos on arvokas”, Serafiina kertoo tyytyväisenä.

Musiikkiharrastuksessa parasta on hyvien muistojen kertyminen

Työpajoihin osallistuneet yläasteikäiset Onni Vitikainen, Jonne Maanavilja ja Joonas Hakala kertovat lähteneensä innolla mukaan heti, kun kuulivat uudesta mahdollisuudesta. He kokevat, että improvisointi on hyvää harjoitusta myös muuhun soittoon ja että ryhmässä musisointi on hauskempaa kuin yksin.

Jonne pitää parhaana sitä, että pääsee ilmaisemaan itseään musiikillisesti ja on oppinut paljon lisää musisoinnista. Joonas kertoo, että improharjoitusten kautta musiikin teoria tulee käytännössä näkyväksi uudella tavalla. Onni puolestaan on huomannut sorminäppäryytensä parantuneen pajan ansiosta.

Kaikki kolme toivovat, että työpajoja järjestettäisiin jatkossakin, esimerkiksi kerran kuukaudessa. Musiikin harrastuksessa he arvostavat omien taitojen kehittymisen lisäksi myös yhdessä tekemisen iloa ja hyvien muistojen syntymistä. “Konserteissa ja esiintymisissä on kaikkein kivointa soittaa – se palkitsee treenistä”, nämä musiikin moniottelijat toteavat yksimielisesti.