Outi Korkiakoski löysi uuden suunnan lähimatkailusta
Tapaamme Outi Korkiakosken Raahessa historiallisessa Langin Kauppahuoneessa, ympäristössä, joka sopii hyvin hänen suunnitelmiinsa paikallisen historian, luonnon ja lähimatkailun yhdistämisestä. Yli 40 vuoden työuran jälkeen eläkkeelle jäänyt Korkiakoski halusi suunnata aikansa johonkin uuteen, ja Kestävä ja vastuullinen lähimatkailu -koulutus auttoi kirkastamaan ajatuksia. Yrittäjyys oli kytenyt mielessä jo pitkään, mutta oma suunta on löytynyt vähitellen kokeillen ja ideoita rauhassa kehittäen.
Luonto, ihmiset ja uuden oppiminen innostavat
Korkiakosken työura on kulkenut muun muassa työllisyyspalveluiden, asiakaspalvelun, esihenkilötyön ja kehittämistehtävien parissa. Vuosien aikana hän on kohdannut hyvin erilaisia ihmisiä ja saanut laajan näkymän myös työelämään ja ihmisten tarpeisiin. Ihmisten kanssa työskentely tuntuu edelleen luontevalta.
Olen aina ollut ikuinen opiskelija ja halunnut oppia uutta. Tykkään myös tehdä ihmisten kanssa töitä.
Toinen tärkeä asia on luonto. Maatilalla kasvanut Korkiakoski on retkeillyt paljon, ja erityisesti viime vuosina luonnossa liikkuminen on saanut yhä suuremman merkityksen. Hän haluaisi tarjota myös muille matalan kynnyksen mahdollisuuksia löytää luonnon hyvinvointivaikutukset.
Vastuullisuus merkitsee hänelle ennen kaikkea sitä, ettei luontoa omalla toiminnalla vahingoiteta. Samalla käsite on paljon ympäristöasioita laajempi.
Minulle vastuullisuutta on myös tasa-arvoisuus ja se, että erilaiset ihmiset ja erityisryhmät huomioidaan.
Koulutus avasi uuden näkökulman matkailuun
Kestävä ja vastuullinen lähimatkailu -koulutus tuli Korkiakoskea vastaan hänen seuratessaan jatkuvan oppimisen koulutustarjontaa. Jo koulutuksen nimi herätti kiinnostuksen.
Alun perin hänen yritysideansa oli aivan toisenlainen: pitkän viranomaisuran pohjalta hän oli pohtinut palvelua, jossa ihmisiä opastettaisiin sähköisessä asioinnissa. Vähitellen luonto, retkeily ja paikallinen historia alkoivat kuitenkin vetää enemmän puoleensa.
Koulutukseen lähtiessään matkailuala oli Korkiakoskelle vielä melko tuntematon. Siksi koulutus toi paljon uutta tietoa muun muassa markkinoinnista, viestinnästä ja vastuullisuudesta. Erityisen hyödylliseksi hän koki oman kehittämistehtävän, joka sai hänet katsomaan omaa kotiseutua uusin silmin.
Muinaisjäännöksistä syntyi palveluidea
Koulutuksen aikana Korkiakoski kehitti palveluidean, jossa pienryhmiä vietäisiin tutustumaan Raahen seudun muinaisjäännöskohteisiin. Hän oli tutustunut alueen kivikautisiin paikkoihin jo vuosien ajan ja huomasi koulutuksen aikana, ettei niitä ole juuri tuotteistettu matkailun näkökulmasta.
Retkeen voisi kuulua kuljetus kohteeseen, opastusta, eväitä ja paikalliseen historiaan tutustumista. Koska muinaisjäännökset ovat suojeltuja kohteita, samalla olisi tärkeää kertoa siitä, miten alueilla liikutaan vastuullisesti.
Korkiakoski haluaisi tehdä paikallista historiaa tutuksi myös alueen omille asukkaille ja esimerkiksi koululaisryhmille.
– Paikallisetkaan eivät välttämättä tiedä näitä paikkoja. Jos tietoa ei siirretä eteenpäin, mistä seuraavat sukupolvet tietävät, mitä jokin paikka tai merkki tarkoittaa?
Kyse ei ole massaturismista, vaan pienimuotoisesta toiminnasta ja kulttuuriperinnön välittämisestä eteenpäin.
Verkostot vievät ideaa eteenpäin
Koulutuksen tärkeisiin oivalluksiin kuului myös verkostoitumisen merkitys. Vaikka koulutuksesta ei syntynyt suoraan uusia yhteistyökumppanuuksia, oman verkoston kartoittaminen sai Korkiakosken katsomaan paikallisia mahdollisuuksia uudella tavalla.
Palattuaan vuosien jälkeen takaisin kotikaupunkiinsa Raaheen hän rakentaa nyt verkostojaan ja tutustuu matkailun parissa toimiviin ihmisiin.
Olen rohkeasti ottanut yhteyttä ihmisiin ja jututtanut matkailun parissa työskenteleviä. Ei kukaan tule kotoa hakemaan, vaan itse pitää päästä kentälle ja saada kanavat auki.
Tulevaisuutta varten ideoita riittää. Muinaisjäännösretkien lisäksi Korkiakoski on pohtinut esimerkiksi luonto- ja marjaretkiä, ikääntyneille suunnattuja palveluita sekä yhteistyötä oppilaitosten ja paikallisten yrittäjien kanssa.
Hän pitää tärkeänä myös matkailun laajempaa merkitystä alueiden elinvoimalle. Matkailija käyttää alueella muitakin palveluita, yöpyy, käy ravintoloissa ja kertoo kokemuksistaan eteenpäin. Siksi matkailun kehittäminen hyödyttää hänen mukaansa paljon laajempaa joukkoa kuin pelkästään varsinaisia matkailuyrityksiä.
Uteliaisuus auttaa löytämään oman jutun
Koulutus on vaikuttanut myös siihen, millaisena Korkiakoski näkee tulevaisuutensa. Aluksi lähimatkailuun liittyvä tekeminen tuntui ennen kaikkea luontevalta siirtymältä työelämästä eläkkeelle. Koulutuksen jälkeen ajatukset ovat kuitenkin alkaneet kasvaa.
Matkailu- tai elämysalan toiminnan kehittämisestä haaveilevaa hän kannustaa ennen kaikkea uteliaisuuteen ja oman osaamisen arvostamiseen.
Pitää olla utelias ja uskoa omaan tekemiseen. Jos ei itse usko siihen, mitä tekee, on aika vaikea päästä eteenpäin.
Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, eikä alkuperäisestä suunnitelmasta tarvitse pitää kiinni väkisin.
– Uuden löytäminen on hienointa. Siitä voi syntyä jotakin sellaista, mitä ei olisi osannut etukäteen suunnitella. Ja jos se ei toimikaan, sitten voi kääntää suuntaa.
Korkiakoski kuvaa koulutusta ihmisläheiseksi ja päällimäiseksi tunteeksi jäi uudet mahdollisuudet.
Koulutus lisäsi asiantuntemusta ja auttoi näkemään, mistä voi etsiä lisää tietoa. Samalla tuli tunne, että tässä on vielä paljon tekemistä.
Koulutus on Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen (Jotpa) rahoittama. Palvelukeskus edistää työikäisten osaamisen kehittämistä ja osaavan työvoiman saatavuutta. Palvelukeskuksen toimintaa ohjaavat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö.
