Senni Salminen – melkein valmis lähihoitaja

Kolmatta vuotta lähihoitajaksi opiskeleva kangasalalainen Senni Salminen on edennyt opinnoissaan vaiheeseen, jossa valmistuminen on jo käsillä. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto-opinnot Saskyn Tampereen toimipisteessä ovat rakentuneet omannäköiseksi kokonaisuudeksi ja viimeiset kuukaudet Senni on keskittynyt verkossa suoritettaviin yhteisiin tutkinnon osiin.

Kiinnostus alaan syntyi vähitellen

Ajatus sosiaali- ja terveysalan opinnoista syntyi peruskoulun aikana vähitellen eri vaihtoehtoja pohtiessa. Senni pohti turvallisuusalan opiskelua, mutta ajatus työstä lasten parissa tuntui kuitenkin samaan aikaan luontevalta. Tutustumispäivä Saskyn lähihoitajakoulutuksessa vahvisti kiinnostusta ja vaikuttipa taustalla myös se, että hoiva-ala oli tullut tutuksi jo lähipiirissä.

– Lapset ovat aina olleet sellainen, mikä on kiinnostanut työnä. Siksi halusin myös lähihoitajan koulutukseen.

Yhteishaussa tehty päätös hakea sosiaali- ja terveysalalle syntyi Sennin omista lähtökohdista. Moni nuori pitää turvallisena vaihtoehtona hakeutua samaan paikkaan kavereiden kanssa, mutta Sennille tärkeintä oli kuitenkin oma kiinnostus alan opintoja kohtaan. Jälkeenpäin päätös tuntuu oikealta, vaikka opintojen alku ei Sennin mukaan ollutkaan helppoa.

Uudenlainen arki vaati totuttelua

Opinnot Tampereen keskustassa merkitsivät Sennille siirtymistä paitsi uuteen ympäristöön, myös täysin erilaiseen opiskeluun. Pienestä peruskoulusta tulevalle muutos tuntui aluksi kuormittavalta, ja ensimmäisenä vuotena kaikki vaati totuttelua. Senni koki yksinäisyyden ja ulkopuolisuudenkin tunteita, mikä söi omalta osaltaan opiskeluun tarvittavia voimia. Tilannetta helpotti kuitenkin vanhat ystäväsuhteet, jotka antoivat vapaa-ajalla voimaa. Opettajan avulla opinnot myös suunniteltiin siten, että opiskelun mielekkyys säilyi, ja Senni pääsi etenemään suunnitellussa aikataulussa.

– Ensimmäinen vuosi oli tosi vaikea. Kaikki oli niin erilaista. Sanoin opettajalle, että en nyt jaksa, ja sitten mietittiin yhdessä ratkaisu, Senni kuvaa kokemaansa ja kiittelee sitä, miten koki tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi itselleen vaikeassa tilanteessa.

Oma tapa opiskella on löytynyt kokeilemalla ja opintoja tilanteen mukaan mukauttamalla. Keskittymällä ensin ammatillisiin opintoihin ja siirtämällä yhteiset tutkinnon osat myöhemmäksi kokonaisuus pysyi hallittavana myös silloin, kun Sennin jaksaminen oli koetuksella.

Vähitellen tilanne alkoi helpottua, kun opinnot etenivät ja arkeen löytyi uusi rytmi. Opettajien tuki sekä myöhemmin syntyneet kaverisuhteet toivat varmuutta tekemiseen. Samalla vahvistui kokemus siitä, että vaikeasta alusta huolimatta suunta oli oikea.

Työelämäjaksot toivat varmuutta omasta suunnasta

Harjoittelujaksot ovat kuljettaneet Senniä erilaisiin työympäristöihin päiväkodista vanhustyöhön sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten pariin. Kokemusten kautta käsitys omasta suunnasta lasten parissa on tarkentunut, vaikka ajatukset ovat välillä liikkuneet myös sairaalamaailmassa.

– Sairaanhoidon ja huolenpidon ryhmää ei syntynyt, mutta nyt tämä lasten ja nuorten kasvatus ja hoito tuntuu tähän hetkeen tosi oikealta ratkaisulta, Senni summaa opintojensa suuntaa.

Opiskelu vahvisti luottamusta omaan osaamiseen

Opintojen edetessä Senni on huomannut muutosta myös tavassa suhtautua omaan osaamiseensa. Onkin vaikea kuvitella, että tämä itsevarma, iloinen ja positiivinen nuori nainen on kokenut epävarmuutta. Epävarmuus on kuitenkin vaihtunut varmuudeksi ja Senni on löytänyt sekä oman suuntansa että paikkansa.

– Olin ennen tosi hiljainen, mutta nyt luotan enemmän itseeni ja siihen, että osaan.

Katse tulevaisuudessa

Sennille sosiaali- ja terveysalan työ näyttäytyy ennen kaikkea ihmisten kohtaamisena. Kuvaillessaan alaa hän nostaa empatian, kyvyn asettua toisen asemaan sekä halun oppia uutta keskeisiksi taidoiksi. Valmistumisen jälkeen Senni aikoo jatkaa opintojen parissa. Hakemukset terveydenhoitajan opintoihin on jo jätetty, ja Senni kertoo haaveilevansa työstä äitiysneuvolassa.

Tulevaisuuden toiveet eivät kuitenkaan rajaudu pelkästään ammattiin, vaan ulottuvat myös omaan arkeen ja elämään.

– Haaveilen omasta perheestä ja tavallisesta, turvallisesta arjesta.

Vielä omaa suuntaansa pohtivalle nuorelle Senni haluaa muistuttaa, että oman alan ei tarvitse olla mielessä kristallin kirkkaana, vaan ajatus saa muodostua matkan varrella ja rakentua kokemusten kautta.

– Kannattaa hakea ja kokeilla. Jos ala ei tunnu omalta, voi aina vaihtaa!