Aikuinen nuoren arjessa – asuntolaohjaaja Sami Husari

Kun Sami Husari aloittaa työvuoronsa Saskyn asuntolassa Sastamalassa, edessä on varmasti taas täysin uudenlainen työpäivä. Illan ohjelmassa voi olla rauhallista kuulumisten vaihtoa, kauppareissua tai yhteistä ruoanlaittoa. Välillä tarvitaan myös tilanteiden selvittelyä tai rauhoittamista, joskus yhteydenottoa nuoren kotiin. Juuri työn monipuolisuus on yllättänyt Samin myönteisesti.

Saskyyn tamperelainen Sami tuli vuonna 2021, kun asuntolaohjaajan paikka tuli avoimeksi ja tehtävä kuulosti kiinnostavalta. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi sekä yhteisöpedagogiksi opiskellut Sami on ennen nykyistä työtään ehtinyt tehdä niin nuoriso- ja perhetyötä kuin työskennellä vankilassa.

– Tämä on hirveän laaja ja mielenkiintoinen työnkuva, Sami kuvaa työtään ja kertoo viihtyvänsä asuntolaohjaajana Saskyssa.

Ensimmäinen askel itsenäisempään elämään

Moni asuntolaan muuttava nuori on 16-vuotias ja ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa poissa kotoa. Joillekin rippileiri saattaa olla ainoa aiempi kokemus siitä, että arkea eletään ilman vanhempien jatkuvaa läsnäoloa.

Samin mukaan juuri tästä syystä asuntolan arjessa korostuvat selkeys, ennakoitavuus ja turvallisen aikuisen läsnäolo.

– Lukuvuoden ensimmäisinä viikkoina nuorten kanssa ollaan mahdollisimman paljon yhdessä. Alusta asti tehdään selväksi, miten asuntolassa toimitaan ja miten eri tilanteissa toimitaan.

Asuntolan viikkorytmi auttaa nuoria kiinnittymään uuteen arkeen. Sunnuntaisin nuoret palaavat asuntolaan ja kertovat usein, mitä viikonloppuna on tapahtunut. Maanantaisin Sami vie nuoria koulun autolla kauppaan, jotta jääkaapit saadaan täyteen. Tiistaisin tai keskiviikkoisin tehdään jotakin yhdessä: kokkaillaan, askarrellaan, lähdetään retkelle tai tehdään jotain muuta, mitä nuoret keksivät. Torstaisin on siivouspäivä.

Yhteistä tekemistä on Samin mukaan ollut laidasta laitaan: reissuja Ratinan kauppakeskukseen ja Ideaparkkiin, käyntejä Ikeassa, makkaranpaistoa Karkussa ja jopa pimeäpiilosta tyhjässä oppilaitoksessa. Asuntolassa on myös vapaa-ajan tila Cellari, jossa voi pelata biljardia ja pingistä. Kuntosali on asuntola-asujien käytössä Vexve Areenalla viitenä iltana viikossa.

Samin mukaan ajatuksena on, että nuorilla olisi arjessa tekemistä ja mahdollisuus olla yhdessä.

Työ on ohjaamista, kuuntelemista ja tilanteiden lukemista

Asuntolaohjaajan työ ei ole pelkkää asumisen valvontaa. Samin mukaan valvonnan osuus on vuosien aikana vähentynyt, ja työn ydin on paljon laajempi: nuorten ohjaamista, arjen rakentamista, yhteisöllisyyden vahvistamista ja tilanteiden arvioimista.

Työpäivät alkavat yleensä iltapäivällä ja jatkuvat Vammalassa tavallisesti puoli yhteentoista illalla. Tarvittaessa työ voi venyä pidemmäksikin. Joskus asuntolaohjaajaa tarvitaan myös aamuvuoroon.

Sami kiertää nuorten huoneilla joka ilta ja vaihtaa jokaisen kanssa muutaman sanan. Samalla hän voi muistuttaa seuraavan päivän ohjelmasta ja rohkaista mukaan niitäkin, jotka eivät välttämättä itse ilmoittautuisi yhteiseen toimintaan.

Kaikki eivät lähde toimintaan mukaan samalla tavalla. Joillekin riittää pieni kutsu ovella. Joidenkin kanssa täytyy miettiä pidempään, miten nuori saataisiin pois omasta huoneesta ja mukaan yhteiseen tekemiseen. Sami tunnistaa myös sen, että ryhmät vaihtelevat vuosittain: joskus porukka on vilkas ja ohjaajan tehtävänä on jarruttaa menoa, joskus taas vuosi on hiljaisempi ja nuoria täytyy houkutella aktiivisemmin mukaan.

Luottamus syntyy eri tahtiin

Yksi työn tärkeimmistä asioista on luottamus. Se ei synny kaikkien nuorten kanssa samalla nopeudella.

Sami kuvaa, että osa nuorista tulee kodeista, joissa aikuiset ovat olleet luotettavia ja arki on ollut turvallista. Silloin yhteys asuntolaohjaajaan voi rakentua nopeasti, jopa viikossa tai parissa. Toisilla taustalla voi olla kokemuksia, joiden vuoksi aikuiseen luottaminen on vaikeampaa. Silloin työtä saatetaan tehdä ensimmäiset puoli vuotta ennen kuin yhteys alkaa todella rakentua.

Asuntolaohjaaja on usein se aikuinen, joka näkee nuoren arjen hyvin läheltä. Jos Samille herää nuoresta huoli, hän voi olla yhteydessä opiskelijahuoltoon, joka ottaa tilanteesta koppia. Tarvittaessa mukana ovat myös huoltajat ja muut ammattilaiset.

Asuntolassa opitaan arjen taitoja

Asuntolassa asuminen on nuorelle myös harjoittelua itsenäiseen elämään. Nuoren täytyy opetella vastuuta omasta arjesta: ruokailuista, siivouksesta, roskien viemisestä, pyykeistä, yhteisistä tiloista ja siitä, miten muiden kanssa eletään.

Koulussa syödään lounas, mutta aamupala, päivällinen ja iltapala ovat nuorten omalla vastuulla. Samin mukaan osa nuorista osaa jo tullessaan tehdä monipuolista ruokaa. Osa taas aloittaa siitä, miten tilataan kebabia. Yhteisissä ruoanlaittoilloissa opetellaan tekemään helppoja, edullisia ja nuoria kiinnostavia ruokia, kuten pastavuokaa tai pizzaa.

Sami uskaltaa luvata, että jokainen asuntolassa asunut nuori osaa eteenpäin lähteessään vähintään keittää makaronia. Siivouksesta hän ei anna yhtä varmaa lupausta, vaikka sitäkin joka viikko harjoitellaan.

Asuntola ei siis edellytä sitä, että nuori olisi valmiiksi täydellisen itsenäinen. Tärkeää on, että nuori pystyy harjoittelemaan arjen taitoja ja oppii ottamaan vähitellen vastuuta omasta arjestaan sekä elämään samassa yhteisössä muiden kanssa.

Huoltajan ei tarvitse kadota taustalle

Samin tärkeä viesti huoltajille on lohdullinen: suurin osa nuorista pärjää asuntolassa hyvin.

Samalla hän muistuttaa, että asuntolaan muuttaminen ei tarkoita sitä, että huoltajan rooli päättyisi. Nuori tarvitsee usein edelleen vanhemman tai huoltajan tukea, vaikka asuukin viikot poissa kotoa.

Sami rohkaisee huoltajia olemaan yhteydessä tarvittaessa myös asuntolaohjaajaan. Hänelle yhteydenotto kertoo siitä, että huoltaja välittää nuorestaan.

Asuntolassa asuminen on monelle nuorelle suuri elämänvaihe, jossa aikuiselle on paikkansa. Sami kertoo tämän näkyvän nuorten muuttoa seuratessa.

– Osa nuorista olisi valmis tulemaan asuntolaan melkein pelkät vaatteet päällä, kun taas huoltaja saattaa saapua perässä pakettiautollisen kanssa. Mukana voi olla astiastoa, kattiloita, pannuja, petauspatjoja ja kaikkea sitä, mitä nuori ei itse olisi osannut ajatellakaan tarvitsevansa.

Samin mielestä on tärkeää, että nuori ja huoltajat voivat tulla katsomaan asuntolaa myös etukäteen. Se helpottaa monen huoltajan huolta.

Asuntola hitsaa erilaisia nuoria yhteen

Asuntolassa asuu eri alojen opiskelijoita, eri paikkakunnilta tulevia nuoria ja myös erilaisista kulttuureista tulevia nuoria. Samin mukaan se tekee asuntolasta paikan, jossa opitaan paljon muutakin kuin arjen taitoja.

Nuoret näkevät toistensa elämää eri tavalla kuin pelkässä koulupäivän arjessa. Iltaisin saatetaan käydä syvällisiäkin keskusteluja. Kun joku kertoo omasta taustastaan tai kokemuksistaan, muut kuulevat sen suoraan toiselta nuorelta, eivät oppikirjasta tai aikuisen kertomana.

Sami itse kokee oppivansa nuorilta paljon. Hän saa kuulla nuorten maailmasta, eri kulttuureista ja tavoista sekä siitä, mikä nuorille on tärkeää. Työ opettaa erilaisuuden ymmärtämistä.

Yhteisöllisyys näkyy myös siinä, että erilaiset persoonat voivat oppia tulemaan toimeen keskenään. Samin työssä palkitsevaa on se, kun nuorten välinen dynamiikka muuttuu parempaan suuntaan tai kun esimerkiksi kiusaamiseen saadaan puututtua asuntolan puolella.

Työ muuttuu nuorten mukana

Sami näkee, että asuntolaohjaajan työ on vuosien saatossa muuttunut ja ammatillistunut. Aiemmin asuntolaohjaajan tehtäviä saatettiin hoitaa hyvin erilaisilla taustoilla, mutta nykyään osaamisvaatimukset ovat nousseet. Samin mielestä se on hyvä asia.

Työssä tarvitaan ymmärrystä nuorista, arjesta, ryhmistä, kriisitilanteista, erilaisista tuen tarpeista ja yhteistyöstä muiden ammattilaisten kanssa. Myös kollegoiden verkosto on Samille tärkeä. Muiden asuntolaohjaajien kanssa keskustellessa saa vinkkejä, ideoita ja vertaistukea siihen, miten erilaisia tilanteita ratkaistaan eri puolilla Suomea.

– Nuorten erityistarpeet näkyvät asuntoloissa, ja ohjaajan tehtävässä tarvitaan yhä enemmän apukäsiä, työkaluja ja ammatillista osaamista.

Luonto auttaa nollaamaan

Koska työ tapahtuu iltaisin ja joskus myös venyy, se vaatii omanlaistaan rytmiä. Sami on kuitenkin tottunut siihen. Hän kertoo olleensa aina ihminen, joka tekee töitä iltaisin ja välillä öisinkin. Jo nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan koulutuksessa tehtiin selväksi, että työtä tehdään silloin, kun nuorilla on vapaa-aikaa, toisin sanoen iltaisin ja viikonloppuisin.

Omalla vapaa-ajallaan Sami nollaa arkea luonnossa. Se tarjoaa vastapainoa työlle, jossa nuorten tilanteet ja huolet voivat kulkea mielessä vielä työajan jälkeenkin.