Siirry sisältöön

Nostovoimaa uusista tuulista

Kun vuonna 2005 kirjoitin ylioppilaaksi koulumme abihupparissa luki ”Annus Mirabilis”. Tämä latinankielinen lausahdus suomentuu ”ihmeelliseksi vuodeksi” tai ”ihmeiden vuodeksi”. Nyt reipas 20 vuotta myöhemmin on taas ihmeellinen vuosi menossa. Olen aloittanut elämäni viidennen vuosikymmenen, ja samalla viidentoista vuoden ura ensihoidossa on vihdoin vaihtumassa kolmen vuoden opiskelun jälkeen uuteen uraan ilmailun parissa lentokoneasentajana. Vaikka molemmat urat painottuvat vastuullisuuteen ja turvallisuuteen, on jo ensikosketus paljastanut minulle ilmailun erityiset tarkkuus ja turvallisuusvaatimukset. Näiden vaatimukset myös värittävät alan koulutusta ja luovat eroa monen muun ammattialan suhteen.

Tämä aika on ihmeellistä henkilökohtaisen elämäni lisäksi suuremmassakin mittakaavassa. Horisontti on täynnä sekä uhkia että mahdollisuuksia, esimerkiksi muuttuva maailmanjärjestys, tekoälyn nousu, tekniset harppaukset, droonien roolin räjähtävä kasvu ilmailussa, jne. Lista voisi jatkua, vaikka sunnuntai Hesarin mittoihin. Mutta kuten sanoin nämä ovat sekä uhkia että mahdollisuuksia.

On todella mielenkiintoista olla osana tätä hanketta juuri näissä muuttuvissa olosuhteissa. Edellä mainitut haasteet ja muutokset voivat tehdä hanketyöstä haastavaa, mutta ne varmasti myös alleviivaavat hankkeen tarpeellisuutta, ja antavat mahdollisuudet suuriin onnistumisiin ja merkityksellisiin tuloksiin.

Hankkeen tarpeellisuus ja haasteet piirtyvät minulle kirkkaimmin, kun muistelen taaksepäin omaa polveilevaa koulutushistoriaani. Peruskoulu 90-luvun lopun peruskoulu ei tarjonnut digitaitoja, sekä tiedonhaku että kyberkiusaaminen suoritettiin fyysisin apuvälinein. 2000-luvun alun lukiossa oli jo sähköposti käytössä, mutta kotitehtäviä ei voinut teettää tekoälyllä, vaan lunttaamista varten tarvittiin itseä fiksumpi opiskelukaveri. Ammattikorkeakoulussa 2010 luvun taitteessa alkoi erilaisten simulaatiotilojen runsaampi hyödyntäminen käytännön harjoittelussa, mutta VR-lasit ja AR-ympäristöt kuuluivat yhä sci-fi elokuviin.

Nyt kun olen tutustunut kolme vuotta 2020-luvun ammatilliseen koulutukseen ja pari kuukautta insinööriopintoihin, voin todeta, että paljon on muuttunut, mutta paljon on pysynyt samana. Suurella mielenkiinnolla odotan tämän hankkeen vaikutuksia tähän muutokseen.

Juho Takaluoma

Lähes valmistunut lentokoneasentaja, Tredu

Lähes EVP-ensihoitaja

Konetekniikan insinööriopiskelija.

Ilmaan!-hanke on Saskyn ja Tredun yhteishanke, jossa kehitetään ilmailualan koulutusta. Kirjoitus on osa Ilmaan!‑hankkeen viestintää. Tässä blogisarjassa hankkeen ohjausryhmän jäsenet tarkastelevat Ilmaan!-hankkeen teemoja omista asiantuntijanäkökulmistaan. Ohjausryhmän blogikirjoituksia julkaistaan noin kerran kuukaudessa, ja ne tukevat sekä vahvistavat hankkeen muuta viestintää.

Kirjoitus on tehty osana Ilmaan!‑hanketta, jota Euroopan unioni osarahoittaa. Hankkeen etenemistä voi seurata täällä:

Ilmaan! | SASKY koulutuskunta­yhtymä

Ilmaan! – Tredu – Tampereen seudun ammattiopisto(siirryt toiseen palveluun)

EU:n lippu ja teksti Euroopan unionin osarahoittama