Don Carlos on jo kahdeksas – lavasterakentajien yhteistyö Tampere-talon kanssa jatkuu yhä

Valojen syttyessä Tampere-talon lavalle ja Don Carlos -oopperan ensimmäisten sävelten täyttäessä salin, yleisö näkee valmiin, vaikuttavan kokonaisuuden. Harva kuitenkaan tietää osan näyttämöllä nähtävistä lavasteista syntyneen osana Saskyn lavasterakentajien opintoja.
Yhteistyö Saskyn ja Tampere-talon välillä on jatkunut jo vuosia. Don Carlos on peräti kahdeksas peräkkäinen oopperaproduktio, jossa opiskelijat ovat olleet mukana.
– Yhteistyö alkoi siitä, että yksi opiskelija haki meille oma-aloitteisesti harjoitteluun. Se oli Pohjalaisia-oopperan aikaan, ja siitä se lähti kasvamaan, kertoo Tampere-talon tuotannon päällikkö Jyri Tervakangas.

Win–win-yhteistyötä

Nykyisin Saskyn ja Tampere-talon toimintamalli on jo vakiintunut. Kun Tampere-talo saa lavastajalta oopperan työkuvat keväällä, ne viedään jo toukokuussa Saskyn Sastamalan toimipisteeseen, jossa lavasterakentamisen opettaja Mauri Mäkelä ryhtyy tutkimaan suunnitelmaa.

– He saavat rauhassa tutustua suunnitelmiin ja valitsevat itse, mitä haluavat toteuttaa. Meidän mielestämme heidän kannattaa valita sellaisia kokonaisuuksia, joissa on mahdollisimman paljon eri työvaiheita ja tekniikoita. Se palvelee parhaiten oppimista.

Tervakangas kertoo, että Tampere-talo maksaa materiaalit, opiskelijat rakentavat lavaste-elementit osana opintojaan ja syksyllä ne kuljetetaan Tampere-talolle. Loppuvuodesta osa opiskelijoista siirtyy vielä mukaan kokoamis- ja pystytysvaiheeseen.

– Se on legendaarinen win–win-tilanne. Me saamme merkittävän määrän lavasteita ja opiskelijat aitoa työelämäkokemusta.

Yhteistyö on tuonut myös työllistymismahdollisuuksia: tämänkin produktion parissa työskentelee kolme Saskysta jo valmistunutta lavasterakentamisen ammattilaista.

Oppimista oikeissa produktioissa

Lavasterakennuksen opettaja Mauri Mäkelä näkee yhteistyön merkityksen laajana.

– Olemme pystyneet valmistamaan lavasteita luotettavasti ja riittävällä laadulla. Tampere-talo tarjoaa vuosittain usealle opiskelijalle mahdollisuuden harjaantua ammattilaisten kanssa. Monelle opiskelijalle tämä on myös ensimmäinen kokemus oopperasta.

Mäkelä kertoo, että lukuvuoden suunnittelu alkaa jo keväällä, kun alustavat suunnitelmat saadaan nähtäväksi. Projektit valitaan opiskelijamäärän, taitotason ja työmäärän mukaan. Tavoitteena on aina saada kokonaisuus valmiiksi jouluksi.

Don Carloksen lavasteista Mäkelä nostaa esiin kaksi erityistä työtä: korkeaselkänojaisen punaisen, kultanapein verhoillun tuolin sekä kynttilänjalkatrion, joiden valmistuksessa yhdistyivät puu, metalli, styroksi ja eripaksuiset narut.

– Parasta on seurata opiskelijoiden kehitystä ja onnistumisia asiakastöissä, Mäkelä sanoo.

Ensimmäinen kosketus suureen näyttämöön

Ensimmäisen vuoden opiskelijalle, Lilli Mettiselle, projekti tarjosi ainutlaatuisen näkymän ammattilaisten maailmaan.

– Sain seurata, miten suuressa ammattilaisteatterissa toimitaan käytännössä ja miten lavasteita ja maailmoja luodaan. Harjoittelu Tampere-talolla vahvisti omaa osaamista ja kehitti ongelmanratkaisutaitoja. Samalla konkretisoitui se, kuinka paljon työtä lavasteiden taakse kätkeytyy, Mettinen selittää.

– Opin, kuinka paljon aikaa tilattujen lavastusten suunnitteluun ja toteutukseen kuluu – olivatpa ne kuinka yksinkertaisia tahansa. Suuret lavat vaativat paljon enemmän rakenteita kuin mitä yleisölle näkyy. Esimerkiksi portaita. Haastavinta olivat suuret tangoista roikkuvat lavarakenteet ja niihin liittyvien tukirakenteiden suunnittelu.

Kokemus jätti Mettiseen vahvan jäljen ja hän kertookin harjoittelun olleen kokonaisuudessaan positiivinen kokemus.

– Suosittelen Tampere-taloa lämpimänä työympäristönä.

Kärsivällisyyttä ja tiimityötä

Toisen vuoden opiskelija Aaro Mikander pääsi näkemään projektin sekä koululla että työharjoittelussa Tampere-talolla.

– Parasta oli nähdä, miten oma kädenjälki näkyy työssä. Projektissa korostuivat kärsivällisyys ja yhteistyö.

Mikander kertoo suuressa produktiossa olleen paljon työvaiheita – ja tekijöitä vielä enemmän.

– Oli tärkeää huikata kaverille, jos oli jotain missä voi auttaa – ja samoin kysyä apua.

Mikanderin mukaan teknisesti haastavimpia olivat suuret, moniosaiset printit, joille piti rakentaa runko niin, että niiden saumat eivät näkyisi. Printtien koko vaati useamman ihmisen voimat niiden liikuttamiseen.

– Oli hienoa työskennellä eri alan ihmisten kanssa ja nähdä myös oopperan harjoituksia. Siellä ymmärsi konkreettisesti, mitä kaikkea lavasteissa pitää ottaa huomioon.

Lavaste on osa kokonaisuutta

Tampere-talossa lavasteen merkitys nähdään keskeisenä osana taiteellista kokonaisuutta.

– Lavasterakentaja yrittää tulkita mahdollisimman pitkälle lavastajan ajatusta työkuvien, värimallien ja pienoismallin kautta. Lopputuloksen pitäisi olla yhteen suuntaan tähtäävä taideteos, Tervakangas kuvailee.

Lavasteet eivät ole vain visuaalinen elementti – niihin liittyy myös vastuu turvallisuudesta.

– Siellä nostellaan rakenteita, tehdään korotuksia ja portaita. Realisteja tarvitaan aina, jotta visio toimii myös teknisesti.

Tervakankaan mukaan hyvä lavasterakentaja tarvitsee kolmiulotteista hahmotuskykyä, vahvaa käsityötaitoa ja kokemuksen tuomaa eri tekniikoiden hallintaa.

Yhteistyön toivotaan jatkuvan

Kahdeksan oopperaa yhdessä kertoo toimivasta kumppanuudesta. Tampere-talossa arvostetaan Saskyn osaamista – ja Saskylla yhteistyö nähdään ainutlaatuisena oppimisympäristönä ja mahdollisuutena opiskelijoille.

– Toivomme ja luotamme, että yhteistyö jatkuu, lavasterakentamisen opettaja Mäkelä tiivistää.