Siirry sisältöön

#saskylaiset – Jasmin opiskelijatarina

Unelma-ammatissa lähihoitajana

Olen Jasmi Mattila ja olen valmistunut Saskysta Ikaalisista lähihoitajaksi.

Tummansiniseen hoitajanasuun pukeutunut, tummahiuksinen henkilö katsoo suoraan kameraan, etualalla kuvassa näkyvät vanhuksen kädet, joista hoitaja pitää kiinni.

Peruskoulun jälkeen olin opiskellut kokiksi ja aloittanut aamu- ja iltapäivätoiminnan kerho-ohjaajan opinnot. Opiskelut kuitenkin keskeytyivät, kun jäin äitiyslomalle ja olin kotona lapsen kanssa melkein kolme vuotta. Sen jälkeen päätin lähteä toteuttamaan unelmaani hoitoalan ammatista ja aloitin Saskyssa hoiva-avustajan opinnot.

Opinnot valmiiksi sisulla, päättäväisyydellä ja kannustuksella

Alun perin minulla oli tarkoitus opiskella vain hoiva-avustajan osatutkinto. Matemaattiset taitoni ovat huonot ja ajattelin, että en tulisi selviämään koko tutkinnosta. Opettaja kuitenkin kannusti minua hakemaan lähihoitajaopintoihin ja sanoi, että minusta olisi ainesta siihen ja että saisin tarvittavan avun matematiikan tehtäviin, lääkelaskuihin jne. Päätin, että en luovuta ja niin myös kävi – sisulla, kovalla työnteolla sekä opettajien upealla tuella ja kannustuksella selvisin opinnoista ja valmistuin unelma-ammattiini lähihoitajaksi.

Päätin, että en luovuta, vaan valmistun lähihoitajaksi ja pääsen unelmatyöhöni.

Olen nyt töissä Hämeenkyrössä Siljankodilla muistisairaiden yksikössä, missä tein myös opintoihin kuuluvia työelämäjaksoja. Sain harjoittelujaksoilta ja opintojen aikaisilta työpaikoilta jatkuvasti kiitettävää palautetta työstäni, mikä on kannustanut ja rohkaissut opiskelussa ja työelämään valmistautumisessa. Opinnoissani suuntauduin vammaistyöhön, mutta kehitysvammaisten hoitoyksiköissä on omassa kotikunnassa melko rajoitetusti työpaikkoja tarjolla. Olen viihtynyt Siljankodilla todella hyvin, täällä on hyvä työyhteisö. Myös muistisairaat asukkaat ovat ihania, vaikka työ onkin välillä raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tummansiniseen hoitajan työasuun pukeutunut henkilö, kaulassa henkilökortti värikkäässä nauhassa, taustalla näkyy seinällä ryijy ja taulu.

Opiskeluaikana sain todella paljon voimaa siitä, että muut uskoivat minuun ja kannustivat eteenpäin, vaikka en itse aina uskonutkaan. Paras tukihenkilöni ja kannustajani on ollut oma äiti, joka on myös lähihoitaja. Myös opettajat, työpaikkaohjaajat ja esihenkilöt työpaikoilla ovat olleet koko ajan läsnä, auttaneet ja kannustaneet, mikä on ollut äärimmäisen tärkeää. Hienoa opiskelussa oli myös uusien asioiden oppiminen, aiheet olivat todella mielenkiintoisia ja ne motivoivat opiskelemaan.

Huonokuuloisuus ei ole este toimia alalla

Oman haasteensa opiskeluun ja työhön tuo se, että olen ollut syntymästäni saakka huonokuuloinen. Ilman kuulolaitetta olen täysin kuuro, kuulolaitteen avulla pystyn kuulemaan toisella korvalla. Huonokuuloisuuteni aiheuttaa välillä haasteita esim. tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä, puhetta ja hälyä. Olen kuitenkin luonut itselleni omat tavat toimia niin, että pystyn seuraamaan keskustelua. Töissä olen asukkaille kertonut huonokuuloisuudestani. Eli vaikka huonokuuloisuus onkin joitain haasteita tuonut, se ei kuitenkaan ole este toimia alalla.

Tämä on unelma-ammattini ja haluan tehdä tällä alalla töitä myös tulevaisuudessa.

Halu auttaa ihmisiä toi hoiva-alalle

Lähihoitajan työ on minulle unelma-ammatti, jota haluan tehdä myös tulevaisuudessa. Haluan auttaa ihmisiä, jotka eivät ilman apua pärjäisi. Auttamisesta tulee itselle hyvä mieli ja iloa tuo myös toisen hyvä mieli, kun olen päässyt häntä arjessa auttamaan. Tällä hetkellä olen töissä muistisairaiden vanhusten yksikössä ja nautin työstäni kovasti, mutta toiveena olisi päästä tekemään töitä kehitysvammaisten ihmisten parissa. Osaan hyvin myös viittomakieltä ja se olisi hyvä lisä esim. joidenkin kehitysvammaisten vanhusten kanssa työskentelyssä.

Etualalla vanhuksen kädet, taustalla sumennettuna tummansiniseen hoitajan asuun pukeutunut tummahiuksinen henkilö, joka pitää vanhusta kädestä kiinni.

Oma motivaatio ja kiinnostus tärkeitä

Jos miettii tälle alalle lähtemistä, niin tärkeimpiä asioita ovat oma kiinnostus alaa kohtaan ja halu auttaa. Tämä ei ole maailman helpoin työ, vaan koko ajan on monta rautaa tulessa. Työssä pitää osata olla omatoiminen, oma-aloitteinen, reipas ja ahkera. Myös omasta fyysisestä kunnosta täytyy pitää huolta, koska työ on välillä raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta kun oma motivaatio ja kiinnostus on kohdillaan, niin suosittelen alaa ehdottomasti.

Lue lisää hoiva-alan opinnoista

Mikäli haluat tietää lisää Saskyn koulutustarjonnasta, erilaisista opiskelumuodoista ja meille hakemisesta, ota yhteyttä Sasky Avaimeen eli hakija-​​ ja uraohjauspalveluumme.