Sotilaan tie lentotekniikan ja lentämisenkin opettajaksi
Luin Korkeajännityksiä ja piirtelin lentokoneita jo alakouluikäisenä. Satakunnan Lennoston siirtyminen Porista Pirkkalaan toi pienelle pojalle jännittävää katsottavaa, kun kavereiden kanssa poljimme kiitotien jatkeelle seuraamaan laskeutuvia koneita. Voi sanoa, että ilmailu puraisi minua kovaa ja aikaisin.
90-luvun alussa lukion jälkeen hakeuduin ja pääsin Ilmavoimien Teknilliseen kouluun Halliin lentoteknilliselle aliupseerikurssille ja loppuajaksi Satakunnan lennostoon Draken apumekaanikoksi. Palveluksen jälkeen hain Tampereen yliopistoon luokanopettajakoulutukseen, mutta ovet eivät auenneet. Elettiin lama-aikaa ja varma työpaikka sekä ilmainen koulutus houkuttivat. Maanpuolustusopiston peruskurssille haettiin kymmentä opiskelijaa lentoteknilliselle linjalle, ja vaikka olin varusmiespalveluksesta kotiutuessani vannonut, etten takaisin tule, niin 3.1.1994 löysin itseni Lappeenrannan asemalta uuden edessä. Siitä alkoi 26-vuotinen ura puolustusvoimissa.
2.5-vuotisen opistoupseerin peruskurssin jälkeen aloitin palvelukseni Lapin Lennostossa lentokonehuoltoupseerina. Se oli opettavaista ja monipuolista aikaa, sillä lentokonehuollon lisäksi pääsin osallistumaan tukikohdan pelastuspalveluun, koneiden huoltokoelennoille ja kävin myös varusmiesyksikössä alokasjoukkueen johtajana. Kolmen lennoston vuoden jälkeen siirryin Halliin Ilmavoimien Teknilliseen Kouluun opettajaksi. Pian tarjottiin mahdollisuutta hakeutua Maanpuolustuskorkeakouluun suorittamaan sotatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkintoa. Hain ja sattumalta pääsin. Aluksi opiskelin työn ohessa kandiksi ja tämän jälkeen kadettina kaksi vuotta maisteriksi. Upseerin virassa työtehtävät muuttuivat pian esimies- ja asiantuntijatehtäviksi jatkuen sellaisina sotilasuran loppuun asti.
Olin tenttinyt kansallisen lentokonemekaanikon lupakirjan 1997 ja samaan aikaan suorittanut myös lentolupakirjan. Molemmat olen pitänyt voimassa ja kansallinen mekaanikon lupakirja on muuttunut EASA B1/B2-lupakirjaksi. Harrastelentäminen on täydentynyt lennonopettajakelpuutuksella. Lentoharrastus ja mekaanikon työt yleisilmailupuolella ovat pitäneet minut kiinni käytännön tekemisessä.
Vuosien työ niin sotilasilmailun kuin harrasteilmailunkin parissa on opettanut minulle, että turvallisuus ei ole yksittäinen toimenpide vaan kokonainen ajattelutapa. Lentokonehuolto, lennon valmistelu ja itse lentäminen muodostavat ketjun, jossa jokainen lenkki on yhtä tärkeä. Olen oppinut, että pieniltäkin tuntuvat yksityiskohdat voivat olla ratkaisevia – ja että todellinen ammattilainen tunnistaa vastuun myös silloin, kun kukaan ei ole vieressä katsomassa. Tämä ymmärrys on tehnyt minusta sekä huolellisemman tekijän, että harkitsevamman ihmisen.
Kun siirryin vuonna 2020 TREDU:n lentokoneopintosuunnalle opettajaksi, huomasin haluavani jakaa tätä vastuullista toimintakulttuuria eteenpäin. Nuorten kanssa työskentelyssä
tärkeintä ei ole vain tekniikan taitojen opettaminen, vaan kokonaisvaltaisen asenteen välittäminen: kykyä pysähtyä, arvioida tilannetta ja tehdä oikeita päätöksiä myös paineen alla. Opettajana koen, että minun roolini on paitsi innostaa ilmailun pariin, myös näyttää, millaista harkintaa ja nöyryyttä se vaatii. Harrastelentäminen ja lennonopettajana toimiminen ovat vahvistaneet tätä näkemystä – jokainen oppilas tuo mukanaan uuden mahdollisuuden siirtää ilmailun turvallisuusajattelua seuraavalle sukupolvelle. Ilmailu-urani on opettanut minulle, että turvallisuus ei ole yksittäinen teko, vaan kokonainen ajattelutapa.
Koen Ilmaan!‑hankkeen tavoitteet tärkeiksi. Hankkeessa uudistetaan lentokonealan ammatillista koulutusta vastaamaan paremmin teknologian kehitystä ja työelämän tarpeita.
Tavoitteena on varmistaa, että tulevaisuuden ilmailuammattilaiset hallitsevat sekä modernit järjestelmät että vastuullisen toimintakulttuurin. Samalla hankkeessa vahvistetaan alan vetovoimaa ja tiivistetään yhteistyötä yritysten kanssa, jotta opiskelijoiden oppiminen kiinnittyy aidosti työelämään.
Kirjoittanut: Tatu Köykkä, Lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ilmaan!-hanke on Saskyn ja Tredun yhteishanke, jossa kehitetään ilmailualan koulutusta. Kirjoitus on osa Ilmaan!-hankkeen viestintää. Tässä blogisarjassa hankkeen ohjausryhmän jäsenet tarkastelevat Ilmaan!-hankkeen teemoja omista asiantuntijanäkökulmistaan. Ohjausryhmän blogikirjoituksia julkaistaan noin kerran kuukaudessa, ja ne tukevat sekä vahvistavat hankkeen muuta viestintää.
Kirjoitus on tehty osana Ilmaan!-hanketta, jota Euroopan unioni osarahoittaa. Hankkeen etenemistä voi seurata täällä:
Ilmaan! | SASKY koulutuskuntayhtymä
Ilmaan! – Tredu – Tampereen seudun ammattiopisto
