Pääsy- ja soveltuvuuskokeiden seula

Kolmena päivänä olemme kollegan kanssa haastatelleet kolmekymmentä hakijaa Ikatalle. Vielä toiset kolme päivää jäljellä. Haastattelut tehdään koronan vuoksi videoneuvottelulla. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki ovat löytäneet paikalle. Muutama hakee jo toista kertaa, mikä on merkki motivaatiosta. Pääsykoe on joka tavalla tärkeä hetki; siinä testataan soveltuvuus alalle.

Moni nuori, joka on piirtänyt tähänastisen elämänsä mieltää, että jos muu ammatillinen koulutus ei tunnu mahdolliselta ja lukuinto ei riitä lukioon niin kulttuuri- ja taideala on oikea vaihtoehto. Mutta kaikista ei ole taiteilijoiksi tai kulttuurialan yksityisyrittäjiksi. Kulttuurialalla työskentely ei ole vain omaehtoista ja omaäänistä kuvan tekemistä, vaan se on myös aikatauluttamista, itsensä johtamista sekä oman luovuutensa asettamista bisneksen alttarille. Se on työnhinnoittelua alalla, jossa ei ole talonrakentamisen tai terveydenhuollon kaltaisia valmiita infroja ja ammattiyhdistysliikkeen neuvottelemia taksoja. Jokaisen hakijan ominaisuudet ja taidot eivät viittaa tähän.

Varmasti opettajina olemme tehneet vääriäkin ratkaisuja. Valinneet opiskelijoita, joita ei olisi pitänyt valita ja taas toisaalta jättäneet valitsematta potentiaalisia tulevaisuuden tekijöitä. Toisaalta ei pidä syyllistyä hybrisyyteen. Kulttuurialan koulutuksen ja työelämän väliset reitit ovat joka tapauksessa monipuoliset ja ennalta määrittelemättömät. Pystyyn nostetun seinän tulisi johtaa nälän kasvuun. Sinnikkyys on kulttuurityöntekijälle erityisen tärkeä ominaisuus.

Pääsy- ja soveltuvuuskoepäivä on osalle hakijoista myös samalla ensimmäinen koulupäivä. Haastattelun ensitahdeissa määritellään se henkilökemiallinen pyörre, joka osin tulee määräämään opiskelun sujumista. Kulttuurialalla opettajan rooli on harvoin neutraali. Monet kulttuurialan opettajat itsekin ovat värikkäitä persoonia, jotka tekevät työtään isolla liekillä. Tavoitteena on saada syttymään tekemisen palo opiskelijassa. Hiomme osaamisen peitseä itsemme takia ja vasta sen jälkeen yhteiskunnalle, organisaatiolle tai vanhemmille.

Opiskelun on syytä olla hyväntuulista ja jämptiä. Asioita tehdään riittävin teknisin valmiuksin ja silloinkin, kun asiakas ei ole oikein kartalla, on tilanteeseen osattava vastata hymyssä suin “katsotaan mitä voimme asialle tehdä”.

Näillä ajatuksilla kohti tulevaa viikkoa. Zempit jokaiselle hakijalle ja haastattelijalle!

Ikaalisissa 11.5. 2020 Petri Aarnio, Media- ja kuvallisen alan opettaja

Sydämenmuotoisia eri värisiä tarralappuja, joissa tekstit kyllä, ei ja ehkä, luokkahuone, jossa tietokoneita, pöydän takana henkilö, taululla teksti grasun pääsykokeet 2020, tusseja pöydällä.