Sukupolvien kohtaaminen pianonsoiton opetuksessa – Kimmo Hakala ja Ilona Kurvinen
Vuosikymmenten kokemus ja tuore näkökulma kohtaavat
Sasky Ylä-Satakunnan musiikkiopistossa työskentelee kaksi pianonsoiton opettajaa, joilla on hyvin erilaiset uratarinat. Kimmo Hakala aloitti musiikkiopistossa jo vuonna 1978. Hän on nähnyt läheltä, miten opetustyö, musiikkiopiston toiminta ja oppilaat ovat vuosien varrella muuttuneet.
Kun aloitin, Suomea johti vielä Kekkonen. Nyt nelisenkymmentä vuotta myöhemmin maailma on aivan erilainen – ja niin on musiikkiopistokin.
Ylä-Satakunnan musiikkiopisto on ollut Kimmon työpaikka vuodesta 1990, ensin hän toimi tuntiopettajana ja vuodesta 1995 nykyisessä opettajan virassaan. Nyt käynnissä on jo 48. työvuosi ja eläkkeelle siirtyminen häämöttää vuoden päästä. Kimmo on itse aloittanut pianonsoiton kuusivuotiaana, joten pianonsoitto on kulkenut hänen mukanaan käytännössä läpi elämän.
Ilona Kurvinen puolestaan edustaa nuoremman polven opettajia. Hän on syntynyt vuonna 1996 ja aloittanut työt Ylä-Satakunnan musiikkiopistossa syksyllä 2024. Alun perin Multialta kotoisin oleva Ilona on ehtinyt työskennellä myös pääkaupunkiseudulla ja muuallakin Suomessa, mutta kokee nyt löytäneensä oman paikkansa pienemmässä musiikkiopistossa.
Syksyinen lukujärjestyspalapeli
Kimmon ja Ilonan kalenterit täyttyvät opetustunneista Ikaalinen-Parkano-Kihniö -akselilla – Kimmolla oppilaita on 28 ja Ilonalla 29. Syksyisin suuri haaste on sopia jokaiselle oma tunti, kun huomioon täytyy ottaa koulut, kulkemiset ja harrastukset. – Kun tarpeeksi kauan sovitellaan, aina löytyy ratkaisu, opettajat hymyilevät.
Miksi musiikkia kannattaa harrastaa?
Molemmat opettajat korostavat musiikkiharrastuksen monipuolisia hyötyjä. Musiikki kehittää aivoja, tukee keskittymistä, vahvistaa itsesäätelyä ja pitkäjänteisyyttä. – Musiikki tarjoaa lapsille myös mahdollisuuden saada viikoittain puoli tuntia aikuisen jakamatonta huomiota, mikä ei nykyään ole aina muuten itsestään selvää, Kimmo muistuttaa.
Ilonan mielestä musiikin sivutuotteet ovat vähintään yhtä arvokkaita kuin itse soittaminen – myös sinnikkyys, paineensietokyky ja pettymyksen käsittelytaidot kasvavat harjoittelun myötä.
Piano ja muut soittimet
Kimmo pitää pianoa helposti lähestyttävänä soittimena, jossa ääni on heti valmiina ja jonka kautta on helppo ymmärtää musiikin rakennetta. Ilona taas on itse aloittanut viululla ja tietää, että jokaisella soittimella on omat vahvuutensa. – Tärkeintä on, että lapsi. löytää juuri itselleen sopivan instrumentin, hän toteaa.
Tärkeintä on, että lapsi löytää juuri itselleen sopivan instrumentin.
Musiikkiopiston muutos vuosikymmenten aikana
Pitkän uransa aikana Kimmo on nähnyt, kuinka opetustapa on muuttunut: aiemmin oppilaat olivat olemassa musiikkiopistoa varten ja suorittaminen oli tiukasti aikataulutettua ja autoritääristä. Nykyään ajatus on kääntynyt päinvastaiseksi – musiikkiopisto on oppilaita varten ja yksilöllisyys on kaiken keskiössä. – Opettajan on pysyttävä ajan hermolla ja osattava muuttua, muuten työstä ei selviydy, Kimmo sanoo.
Lisää aikuisia mukaan
Monelle uusi ja yllättäväkin tieto on, että nykyään musiikkiopistoon voi tulla oppilaaksi minkä ikäisenä tahansa. Tämä on opettajien mielestä hieno muutos. Kimmon ja Ilonan aikuisoppilaat ovat usein 30–40-vuotiaita, mutta opettajat toivovat, että ikähaarukka laajenisi entisestään.
Kollegoina ja esikuvina
Kimmo arvostaa Ilonan innostusta ja sitä, miten luontevasti hän on solahtanut osaksi pienen musiikkiopiston yhteisöä. – Hän on aina aidosti kiinnostunut oppilaista, Kimmo kiittää.
Ilona puolestaan ihailee Kimmon kykyä uudistua vuosikymmenten ajan. – Hän ei ole jämähtänyt vanhoihin tapoihin, vaan on opetellut ikään kuin täysin uuden ammatin työn muuttuessa, Ilona sanoo.
Työn parhaat hetket
Sekä Kimmo että Ilona kokevat työnsä parhaaksi puoleksi oppilaat. Säestäjinä he saavat lisäksi nauttia yhteistyöstä muiden soittajien kanssa. – Kun huomaa, että oppilas innostuu ja kiinnostuu musiikista, se on palkitsevaa ja antaa voimaa omaan työhön, opettajat kiteyttävät.
Parasta tässä työssä ovat oppilaat.
