Pääsy-​ ja so­vel­tu­vuus­ko­kei­den seula

Kol­me­na päi­vä­nä olem­me kol­le­gan kans­sa haas­ta­tel­leet kol­me­kym­men­tä ha­ki­jaa Ika­tal­le. Vielä toi­set kolme päi­vää jäl­jel­lä. Haas­tat­te­lut teh­dään ko­ro­nan vuok­si vi­deo­neu­vot­te­lul­la. Paria poik­keus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki ovat löy­tä­neet pai­kal­le. Muu­ta­ma hakee jo tois­ta ker­taa, mikä on merk­ki mo­ti­vaa­tios­ta. Pää­sy­koe on joka ta­val­la tär­keä hetki; siinä tes­ta­taan so­vel­tu­vuus alal­le.

Moni nuori, joka on piir­tä­nyt tä­hä­nas­ti­sen elä­män­sä miel­tää, että jos muu am­ma­til­li­nen kou­lu­tus ei tunnu mah­dol­li­sel­ta ja lu­kuin­to ei riitä lu­kioon niin kulttuuri-​ ja tai­dea­la on oikea vaih­toeh­to. Mutta kai­kis­ta ei ole tai­tei­li­joik­si tai kult­tuu­ria­lan yk­si­tyis­yrit­tä­jik­si. Kult­tuu­ria­lal­la työs­ken­te­ly ei ole vain omaeh­tois­ta ja oma­ää­nis­tä kuvan te­ke­mis­tä, vaan se on myös ai­ka­tau­lut­ta­mis­ta, it­sen­sä joh­ta­mis­ta sekä oman luo­vuu­ten­sa aset­ta­mis­ta bis­nek­sen alt­ta­ril­le. Se on työn­hin­noit­te­lua alal­la, jossa ei ole ta­lon­ra­ken­ta­mi­sen tai ter­vey­den­huol­lon kal­tai­sia val­mii­ta infro­ja ja am­mat­tiyh­dis­tys­liik­keen neu­vot­te­le­mia tak­so­ja. Jo­kai­sen ha­ki­jan omi­nai­suu­det ja tai­dot eivät viit­taa tähän.

Var­mas­ti opet­ta­ji­na olem­me teh­neet vää­riä­kin rat­kai­su­ja. Va­lin­neet opis­ke­li­joi­ta, joita ei olisi pi­tä­nyt va­li­ta ja taas toi­saal­ta jät­tä­neet va­lit­se­mat­ta po­ten­ti­aa­li­sia tu­le­vai­suu­den te­ki­jöi­tä. Toi­saal­ta ei pidä syyl­lis­tyä hy­bri­syy­teen. Kult­tuu­ria­lan kou­lu­tuk­sen ja työ­elä­män vä­li­set rei­tit ovat joka ta­pauk­ses­sa mo­ni­puo­li­set ja en­nal­ta mää­rit­te­le­mät­tö­mät. Pys­tyyn nos­te­tun sei­nän tu­li­si joh­taa nälän kas­vuun. Sin­nik­kyys on kult­tuu­ri­työn­te­ki­jäl­le eri­tyi­sen tär­keä omi­nai­suus.

Pääsy-​ ja so­vel­tu­vuus­koe­päi­vä on osal­le ha­ki­jois­ta myös sa­mal­la en­sim­mäi­nen kou­lu­päi­vä. Haas­tat­te­lun en­si­tah­deis­sa mää­ri­tel­lään se hen­ki­lö­ke­mial­li­nen pyör­re, joka osin tulee mää­rää­mään opis­ke­lun su­ju­mis­ta. Kult­tuu­ria­lal­la opet­ta­jan rooli on har­voin neut­raa­li. Monet kult­tuu­ria­lan opet­ta­jat it­se­kin ovat vä­rik­käi­tä per­soo­nia, jotka te­ke­vät työ­tään isol­la lie­kil­lä. Ta­voit­tee­na on saada syt­ty­mään te­ke­mi­sen palo opis­ke­li­jas­sa. Hiom­me osaa­mi­sen peit­seä it­sem­me takia ja vasta sen jäl­keen yh­teis­kun­nal­le, or­ga­ni­saa­tiol­le tai van­hem­mil­le.

Opis­ke­lun on syytä olla hy­vän­tuu­lis­ta ja jämp­tiä. Asioi­ta teh­dään riit­tä­vin tek­ni­sin val­miuk­sin ja sil­loin­kin, kun asia­kas ei ole oi­kein kar­tal­la, on ti­lan­tee­seen osat­ta­va vas­ta­ta hy­mys­sä suin “kat­so­taan mitä voim­me asial­le tehdä”.

Näil­lä aja­tuk­sil­la kohti tu­le­vaa viik­koa. Zempit jo­kai­sel­le ha­ki­jal­le ja haas­tat­te­li­jal­le!

Ikaa­li­sis­sa 11.5. 2020 Petri Aar­nio, Media-​ ja ku­val­li­sen alan opet­ta­ja