Pienkonemekaanikoksi peruskoulun jälkeen tai rohkeasti alaa vaihtaen
Pienkonemekaanikkoja koulutetaan Sasky Vammalan ammattikoululla. Opetuspisteen fyysinen sijainti on Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Pienkonekorjaus on ajoneuvotekniikan osaamisala ja perusteet ovat samoja kuin autoalallakin. Vapaasti valittavat ja koulukohtaiset kurssit ovat kuitenkin kaikki erilaisia ja käytännössä pienkonekorjauksen puolella kaikki harjoitteet tehdään kaksipyöräisillä, pienillä nelipyöräisillä tai käsikäyttöisillä koneilla.
Tänä syksynä pienkonemekaniikan tutkinnossa aloittanut aikuisopiskelija Henri Rantanen sanoo, että ala tuntui heti omalta. Hän on pienestä pitäen tykännyt korjata mopoja ja tehdä töitä käsillään. Aiemmassa ammatissaan rakennusalalla hän viihtyi 12 vuotta, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana kypsyi ajatus lähteä tekemään jotakin muuta. Pienkonemekaniikan tutkintokoulutusta ei ole jokaisessa oppilaitoksessa, eikä ihan läheltä kotia löytynyt opiskelupaikkaa. Ajomatkaa tulee noin 60 kilometriä yhteen suuntaan. Aiemmassakin työssään liikkumiseen tottuneelle se ei ole ongelma, kun opiskeltava alakin motivoi.
Rantanen sanoo, ettei ole kiinnostunut automekaanikon töistä tai autonkorjauksesta, vaan nimenomaan pienemmät koneet kiinnostavat häntä. Saskysta löytyi onneksi pienkonemekaanikon tutkintolinja omana tutkintonaan. Tutkinnon suorittamiseen menee noin 1,5–2 vuotta, koska suoritettuna on jo aiempi ammattikoulututkinto.
Rantanen ei ole vielä ehtinyt niin pitkälle suunnitelmissaan, että tietäisi miten aikoo suorittaa tulevia työharjoitteluitaan, joista ensimmäinen on vuoden vaihteen jälkeen. Ajatuksissa hänellä on mahdollinen yrittäjyys jossakin kohtaa, mutta ennen kuin suunnitelman voi toteuttaa, on kerättävä tarpeeksi työkokemusta. Hän kertoo pitävänsä uuden oppimisesta, tekemällä ja kokemalla oppii parhaiten. Opiskelu on alkanut hyvin, sopeutuvaisena luonteena hänen on helppo ollut tulla mukaan ryhmään, ja opettajalta on aina voinut kysyä, jos tarvitsee neuvoja tai opastusta.
Opettaja Vesa Väärä sanoo aloittaneensa pienkonemekaniikan vastuuopettajana tänä vuonna. Aiempi opettaja eläköityi kesällä. Väärälle opettaminen on mieluisaa työtä. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa metalli-, auto- ja sähköpuolella opettajana. Koulutukseltaan hän on konetekniikan insinööri. Opiskelijoita hänen ryhmässään on 17, joista 4 on aikuisopiskelijoita.
”Tänä vuonna aloittaneita opiskelijoita on paljon, alan suosio vaikuttaa olevan nousussa”
Tuntihinnat korjattaville laitteille ovat opiskelijatyössä maltilliset, noin neljäsosa siitä mitä korjaamoilla. Opiskelijat sanovat, että on hyvä, kun asiakastöitä on tehtävänä. Silloin työ tehdään toiselle, on oltava huolellinen sekä tarkka ja kehdattava antaa oman työn tulos takaisin. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan pyörittää korjaamoa vaan opiskella alaa ja oppia uutta. Tuntityötaksoja käytetään siihen, että paikkaillaan joskus sattuvia työvirheitä hankkimalla uusia koneita. Opetuskäytössä on myös laitteita, joita ei ole tarkoituskaan saada kuntoon, vaan niillä voidaan harjoitella murehtimatta lopputulosta.
Netta aloitti tänä syksynä pienkonemekaniikan opinnot suoraan peruskoulun jälkeen. Hän pohti monia vaihtoehtoja mitä haluaisi lähteä opiskelemaan, muun muassa rakennus-, auto-, ravintola- sekä hiusalaa, mutta pienkonemekaniikka tuntui omimmalta valinnalta. Hän tykkää tehdä käsillään, pitää koneista ja haluaa käytännöllisen työn.
Pienkonekorjauksessa mopot ovat kiinnostavinta. Hän ei vielä osaa sanoa, mitä tarkalleen haluaa valmistuttuaan tehdä, mutta haluaa ottaa selvää ja oppia lisää pienkoneista. Hän kertoo, ettei taustalla ole aiempaa kokemusta mopoista tai pienkoneista, mutta motivaatiota ja kiinnostusta oppia on.
Netta sanoo, että ei koe erottuvansa sen takia, että on ainoa naispuolinen opiskelija tällä hetkellä. Porukkaan on helppo mennä mukaan, hänet on otettu hyvin vastaan, luokka on mukava, yhteishenki hyvä ja ryhmässä on paljon tuttuja peruskoulun ajalta. Netta kertoo miettineensä Tamperetta opiskelupaikkana, mutta ei kuitenkaan halunnut lähteä kauemmas. Sastamalassa on tuttuja ihmisiä ja tuttu ympäristö, joten Sasky oli hyvä valinta.
Pienkonekorjauksessa parasta on se, että voi tehdä koko ajan jotakin eikä tule tylsää, mutta samalla tunnelma on rento, Netta sanoo. Opettajakin saa kehuja, hän osaa ohjeistaa ja ottaa huomioon.
Kirjoittanut: Anniina Rostedt / Tradenomiopiskelija, Satakunnan ammattikorkeakoulu
