Siirry sisältöön

Lavasterakentaja hallitsee yksityiskohdat ja suuret kokonaisuudet

Helena Hillo on toisen vuoden lavasterakentajaopiskelija Tampereelta. Peruskoulun jälkeen Helena valitsi toiselta asteelta lukion, ja ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen vuorossa olivat opinnot mediapalveluiden toteuttajaksi audiovisuaalisella puolella. Sasky Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen artesaaniopintoihin Sastamalaan Helena päätyi miltei sattumalta. Aiemmissa opinnoissa työelämäjakson harjoittelupaikka löytyi kotimaisen draamasarjan tuotannosta lavastamisen ja rekvisitoinnin puolelta. Lavastaminen ei varsinaisesti ollut Helenan ensimmäisenä harjoittelupaikkatoiveena, mutta harjoittelujakso piti kuitenkin saada pois alta. Niinpä Helena päätti kokeilla, miltä rekvisitöörin työ näyttää ja tuntuu.

Lähikuva nuoresta henkilöstä työpajassa. Hänellä on vihreän ja mustan sävyinen hiustyyli ja kasvoissa useita lävistyksiä. Taustalla näkyy työtilan hyllyjä ja tarvikkeita.

Harjoittelu osoittautui mielenkiintoiseksi ja työkaverilta Helena kuuli, että lavasterakentamiselle on ihan omakin koulutuksensa. Yksi tuotannossa työskentelevä henkilö oli aiemmin opiskelut Sasky Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ja päätynyt samaan lavasteassistentin työhön, jota Helena nyt harjoittelussaan teki.

Hieman ennen valmistumistaan mediapalveluiden toteuttajaksi Helena haki Saskyyn ja pääsikin aloittamaan opintonsa jo ennen edellisten päättymistä. Vaikka kyseessä ei varsinaisesti saman alan opinnot olekaan, Helena kokee, että koulutusten yhdistelmällä hänellä on vahva ja monipuolinen osaaminen lavastamiseen. Lavasteiden rakentamisen yhteydessä tulee mietittyä valoa ja näkymää myös mahdollisen kameran läpi. Aikaisemman tutkinnon hyödyntäminen nykyisissä opinnoissa onkin vahvuus. Lavastamista kun tarvitaan niin kameran edessä kuin näyttämölläkin.

Rakennettu lavaste on aina osa suurempaa kokonaisuutta

Helena luettelee hyvän lavasterakentajan ominaisuuksiksi visuaalisuuden ja niin sanotun laatikon ulkopuolelle näkemisen taidon. Myös ryhmätyötaidot ovat tärkeitä, sillä lavastaminen liittyy aina suurempaan kokonaisuuteen ja monesti projekteja tehdään yhdessä. Ideointikykyä ja ajatusten laajentamista vaaditaan myös, mutta lisäksi pitää olla määrätietoisuutta ja päätöksentekokykyä. Suunnitteluun kun voisi käyttää aikaa vaikka kuinka, eivätkä ideat ja materiaalit lopu maailmasta. Silti ammattilaisen tulee päästä työssään eteenpäin ja saada valmista annetussa aikataulussa. Opintojen aikana suurempien kokonaisuuksien hahmottaminen tuleekin tutuksi erilaisten harjoitustöiden ja projektien parissa.

Piirtämistä ja maalaamista vuosia harrastanut Helena kuvailee itseään pikkutarkaksi. Joissakin asioissa ominaisuudesta on hyötyä, mutta välillä Helenan pitää muistutella itseään, että valmista työtä katsellaan esimerkiksi 20 metrin päästä. Koulutuksessa opitaan myös erilaisten välineiden ja työkalujen käyttöä. Isot sahat tuntuivat aluksi vähän vieraalta jutulta, mutta niitäkin Helena on oppinut käyttämään. Visuaalisuuden lisäksi lavasterakentajan ammattitaitoa on materiaalien ja tekniikoiden hallinta.  Osaltaan lavasterakentaja on rakentamassa myös esimerkiksi näyttelijän ja teatteriteknikon työturvallisuutta, eli oikeiden materiaalinen käyttö ja oikeat tekniikat tulee hallita.

Henkilö seisoo työpajassa metallisen veistoksen vieressä. Hän katselee rakenteen yksityiskohtia, ja taustalla näkyy erilaisia työvälineitä ja suuria taideteoksia.

Lavasterakentaminen yhdistää perinteisiä kädentaitoa ja nykyaikaista automatiikkaa. Helena muistuttaa, että lavasterakentaminen on alana ”kuluttavaa”, eli materiaaleja käytetään paljon ja niiden elinkaari on lyhyt. Alan opinnoissa onkin olennaista keskittyä pohtimaan myös ekologisuutta ja kierrätystä. Miten tuotetaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman vähällä, tai kuinka materiaalien kierrätystä parannetaan vaarantamatta kuitenkaan sitä näyttelijöiden ja muiden lavasteiden parissa työskentelevien työturvallisuutta.

”Poraaminen on aina poraamista, mutta esimerkiksi materiaalit kehittyvät ja ekologisuus nousee suurempaan rooliin.”

Helena Hillo

Opiskeluun kuuluu erilaisia projekteja ja opiskelijat pääsevät vuosittain toteuttamaan esimerkiksi Tampereen oopperalle lavasteita. Näissä projekteissa opiskelijat oppivat paitsi käytännön lavasterakentamista, myös työskentelyä teatterin ammattilavastajan sekä muiden asiantuntijoiden kanssa. Parasta on nähdä suuria projektitöitä valmiina. Ja vaikka oma silmä ehkä työvaiheessa olisikin löytänyt valtavan määrän asioita, jotka olisi voinut tehdä vielä vähän paremmin, näyttämöllä valmis lavaste näyttää hyvältä. Oikeassa valaistuksessa ja oikealla paikalla lavasteet ovat vaikuttavia. Helena muistuttaa, että lavaste on kuitenkin vain yksi osa esitystä ja katsoja näkee aina kokonaisuuden.

Nuori nainen työskentelee maalausprojektin parissa työpajassa. Hänellä on kuulosuojaimet ja suojalasit sekä työhousut, joissa on työkaluja. Hän pitää pensseliä ja keskittyy maalauksen yksityiskohtiin.

Toki lavasterakentamisen opiskelijat toteuttavat myös pienempiä tilaustöitä, joita tilaavat yksityishenkilöt ja pienemmät yritykset. Tällöin suunnitteluvaiheeseen pääsee heti alkumetreillä mukaan. Välillä asiakkaiden tilaukset ovat villejä ja aikataulut miltei mahdottomia. Opettajan avustuksella opiskelija opetteleekin hahmottamaan työhön kuluvaa aikaa, materiaalien hankintaa ja työn kustannuksia.

Henkilö tarkastelee korkeaa metallista rakennelmaa, joka näyttää osalta taideinstallaatioita. Työpaja ympärillä on täynnä projekteja, kuten veistoksia ja rakennelmia.

Opiskelu Sastamalassa on tuntunut hyvältä

Helena kokee, että Sasky Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa saa hyvää opetusta. Opettajan antama palaute ja sparraus auttavat projektitöissä eteenpäin. Uudet tilat ovat avarat ja korkeat, mutta toki myös lavasteet ovat välillä suuria, eikä tilaa ole koskaan liikaa. Raikas ilma ja hyvä valo saa Helenalta kiitosta.

Oppilaitoksen asuntolassa Helena asuu maanantaista perjantaihin. Asuntola tuo joustavuutta arkeen ja auttaa jaksamaan arjessa, kun koulumatkat jäävät pois. Aamullakin saa nukkua pidempään, Helena naurahtaa.

”Busseja ja junia Sastamalaan kulkee Tampereen suunnasta hyvin, joten siinä mielessä asuntola ei ole opiskelun kannalta välttämätön. Itse kuitenkin tykkään, ettei tarvitse joka päivä kulkea.”

Helena Hillo

Opiskelija-arkeen tuo sisältöä asuntolan ohjattu toiminta, kuten yhteiset kauppareissut, kokkausillat tai yhdessä leipominen. Helena käy kämppiksensä kanssa myös asuntolan kuntosalilla. Asuntolassa ei siis tarvitse möllöttää vain omassa huoneessa, vaan tekemistä löytyy. Helena kokee asuntola-asumisen turvalliseksi ja sopivalla tavalla yhteisölliseksi. Omaakin tilaa saa silloin, kun sille on tarvetta.

”Mulla kävi kämppiksen kanssa tuuri. Ollaan paljon yhdessä, mutta osataan antaa myös toisillemme omaa aikaa ja rauhaa.”

Helena Hillo
Nuori henkilö seisoo portaikossa, ja taustalla näkyy värikäs graffiti sekä osa työtilan seinistä ja kattorakenteista. Hän nojaa kaiteeseen ja katsoo kameraan rauhallisesti.

Tulevaisuuden unelmien sanottamiseen Helena ei vielä uskalla lähteä. Alalla tärkeää on verkostoituminen ja sen avulla Helena toivoo myös löytävänsä alan töitä. Jatko-opinnotkaan eivät ole poissuljettu asia. Kaiken kaikkiaan opinnot lavasterakentamisen parissa ovat olleet positiivinen kokemus – ala mielenkiintoinen ja monipuolinen. Välillä saa ajatella, suunnitella ja laskea, välillä vain tehdä ja luoda, Helena summaa.

Kiinostuitko? Lue lisää lavasterakentamisen opiskelusta ja hae koulutukseen!