Mausteita, motivaatiota ja suomalaisia makuja.
Suvi Mathlin Karjalainen opettaa ravintola- ja catering-alan perustutkintoa kansainvälisille opiskelijoille Saskyssa. Pilottiryhmä Intiasta tuo keittiöön väriä, taitoa ja iloista energisyyttä. Keittiössä kohtaavat kulttuurit ja syntyy jotain aivan erityistä.
Huhtikuun alussa Teamsin ruudulle ilmestyy iloinen ja aurinkoinen Suvi Mathlin Karjalainen. Hän toimii ravintola- ja catering-alan opettajana Saskyn kansainvälisille opiskelijoille, jotka opiskelevat kokin perustutkintoa. Ryhmä koostuu kahdestatoista intialaisesta opiskelijasta, jotka ovat tulleet Suomeen rekrytointiyrityksen kautta osana koulutusvientihanketta. Saman pilotin toisessa ryhmässä opiskelee filippiiniläisiä opiskelijoita.
”Opiskelijat lähtevät parin viikon päästä työharjoitteluun, joten nyt on aikamoinen hulina meneillään,”
Suvi naurahtaa haastattelun aluksi.
Haastattelu sai alkusysäyksensä, kun Suvi kutsui minut kuvaamaan videota opiskelijoiden lounasmenun valmistuksesta. Listalla oli ihania intialaisia herkkuja, jotka saivat veden herahtamaan kielelle jo pelkästä ajatuksesta. Olen itse käynyt Intiassa ja rakastan intialaisia mausteita, joten en voinut kieltäytyä. Kuvauspäivän päätteeksi sain kutsun pöytään ja voin kertoa, että ruoka oli aivan taivaallista.
Koska pääsin seuraamaan opiskelijoiden työskentelyä keittiössä aivan lähietäisyydeltä, oli jo ensisilmäyksellä selvää, että yhteistyö sujui kuin itsestään. Kommunikointi oli luontevaa ja kohteliasta, jos jollakulla olivat perunat valmiina, toinen huomautti siitä napakasti mutta ystävällisesti. Työskentely oli tietoista, rauhallista ja tehokasta, ilman kiireen tuntua. Kaikki tuntuivat tietävän paikkansa ja tehtävänsä. Keittiötoiminta oli niin sulavaa, että se muistutti lähestulkoon koreografioitua esitystä. Esimerkiksi viinirypäleiden esivalmistelu tapahtui hetkessä ja opiskelijoiden mukaan sekin oli vielä “hidas päivä”.
Kun he valmistivat kastikkeita, salaatteja ja lisukkeita, otteet olivat varmoja ja tarkkoja. Maistaminen oli yhteinen hetki, ensin useampi opiskelija arvioi toistensa ruokia ja pohtivat yhdessä, mitä vielä tarvittaisiin. Lopuksi Suvi maistoi annokset ja antoi asiantuntevasti kommenttinsa siitä, miltä ruoan tulisi maistua, jotta se istuu suomalaiseen makuun. Pääsin itsekin maistelemaan lopputuloksia ja opin samalla paljon uutta niin mausteista kuin raaka-aineista. Tajusin, että jos todella haluaa kokea intialaista ruokaa sellaisena kuin se on tarkoitettu, kannattaa suunnata ravintolaan. Valmistusmenetelmät olivat kotikokille paitsi vieraita, myös ihastuttavan hienostuneita.
Pilottihanke täynnä motivaatiota ja mahdollisuuksia
Kansainvälinen ryhmä aloitti opintonsa marraskuussa, ja Suvi on opettanut heitä nyt puoli vuotta. Opiskelijat ovat olleet motivoituneita ja sitoutuneita. Ryhmän kanssa työskentely on ollut Suvin mukaan innostavaa ja antoisaa, vaikka haasteitakin on tullut vastaan.
”He ovat järjestelmällisiä, visuaalisia ja huolellisia. Intialaisessa kulttuurissa korostuvat värit ja esteettisyys, ja se näkyy heti heidän tavassaan valmistaa ja laittaa esille ruokaa. Tätä ei ole tarvinnut erikseen opettaa, se tulee heiltä luonnostaan.”
Kulttuurien kohtaamisia keittiössä
Sopeutuminen suomalaiseen keittiöön on vaatinut totuttelua, erityisesti uusien raaka-aineiden ja maustamisen suhteen. Intialainen ruokakulttuuri ja tapa toimia ammattikeittiössä eroaa myös valtavasti suomalaisesta keittiötyöskentelystä.
”Kun opiskelijat valmistavat suomalaista ruokaa, on tärkeää käyttää suomalaisia raaka-aineita ja mausteita, sekä olla tietoinen suomalaisista ravitsemussuosituksista. Uusien raaka-aineiden ja ruuanvalmistustapojen oppimiseen olemmekin käyttäneet paljon aikaa. Välillä teemme ruokaa opiskelijoiden ideoiden mukaan ja on ollut hieno nähdä, miten taitavasti he osaavat käyttää ja yhdistellä eri raaka-aineita ja mausteita.”
Opiskelijat ovat tuoneet runsaasti omia ideoitaan keittiöön, ja Suvin mukaan heidän innovatiivisuutensa on ollut vaikuttavaa. Myös työelämässä heidän taitonsa on huomattu, visuaalisesti kauniista annoksista ja siististä työnjäljestä on tullut kiitosta.
Kulttuurien välinen oppiminen rikastuttaa opetusta
Suvin mukaan suomalaiset ja intialaiset kokkiopiskelijat voisivat oppia toisiltaan monia asioita. Yhteiset opinhetket voisivat tuoda uutta motivaatiota ja rikastuttavaa työotetta kaikille opiskelijoille.
“Kulttuuritietämys rikastuttaa aina ja uskon, että myös opiskelijat nauttisivat tiedon jakamisesta ja tiimioppimisesta eri maasta tulleen opiskelijan kanssa. Yhteiset oppitunnit antaisivat uskallusta toimia ja kokemusta työskentelystä ihmisten kanssa, joilla ei ole yhteistä äidinkieltä. Intialaiset opiskelijat ovat aikuisia, joten senkin takia koen, että meidän nuoremmat opiskelijamme hyötyisivät intialaisten opiskelijoiden hyvällä esimerkillä työskentelystä.”
Opettaja oppimassa
Työ kansainvälisen ryhmän kanssa on ollut Suville itselleenkin oppimisen matka, ei vain opettajana, vaan myös ihmisenä.
”Olen oppinut paljon intialaisesta kulttuurista, mutta myös siitä, millaista on kotoutua vieraaseen maahan. Esimerkiksi kielelliset haasteet, kulttuurien eroavaisuudet, koti-ikävä sekä työllistymisen vaikeus ovat nousseet esiin. Tämä on ollut minullekin kasvun paikka ja koska kyseessä on intensiivikoulutus, jossa kolmen vuoden tutkinto tiivistetään vuoteen, on tahti hurja. Täytyy olla valmis omaksumaan paljon tietoa lyhyessä ajassa. Onneksi opiskelijat ovat motivoituneita, se pelastaa paljon, vaikka toki haasteitakin on ollut.”
Ja niinhän se on, mikään ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista, varsinkaan, kun muuttaa täysin vieraasta kulttuurista keskelle pohjoista Suomea. Se on iso askel, joka ansaitsee arvostusta. Hatunnosto kuuluu niin opiskelijoille kuin opettajillekin.
Suuria askelia ja rohkeita unelmia
Suvi kertoo tyytyväisenä, kun puhe kääntyy ylpeyden hetkiin. Hän ei nosta esiin yhtä yksittäistä onnistumista, vaan kokee suurimmaksi ylpeyden aiheeksi koko matkan Suomeen ja kuinka pitkälle opiskelijat ovat päässeet.
”He ovat tulleet toiselta puolelta maailmaa, jotkut aivan yksin. He haluavat ammatin, työllistyä ja perustaa perheen. Se vaatii rohkeutta. Opiskelijat ovat käyneet läpi monia tunteita puolen vuoden aikana ja olemme yhdessä ratkoneet paljon haasteita. On ollut ilo ja toisaalta opettavaista katsoa, miten he uskaltavat kulkea kohti unelmiaan.”
Erityisesti Suvin mieleen on jäänyt ensimmäinen työharjoittelujakso, jonka kaikki suorittivat hyvillä arvosanoilla, uudesta kulttuurista, keittiön laitteista ja kielimuurista huolimatta.
Kohti unelmia, yhdessä opettajan rinnalla
Suvin kertomuksesta välittyy syvä kunnioitus opiskelijoiden rohkeutta kohtaan. Uuteen maahan, kulttuuriin, keittiöön ja modernien laitteiden keskelle solahtaminen ei ole helppoa. Ja silti he suoriutuvat, oppivat ja loistavat persooninaan.
”Se ei ole mikään pikku juttu. Se on oikeasti saavutus.”
Yhtä lailla vaikuttavaa on se, kuinka paljon opettajakin voi oppia oppilailtaan. Tämän ryhmän kanssa työskentely on ollut Suville paitsi ammatillinen oppi, myös ihmisenä kasvamisen paikka. Se on ollut matka, joka on muuttanut näkökulmaa, kasvattanut ymmärrystä ja jättänyt jäljen.
Yhteinen kieli löytyi keittiöstä: mausteiden, kunnianhimon ja arvostavan vuorovaikutuksen kautta.
