Siirry sisältöön

Eläytyen osalliseksi

Kaikista koronahaasteista huolimatta Elos -ryhmien (Eläytyen osalliseksi) kokoontumiset on saatu vietyä läpi lähes suunnitelmien mukaisesti. Ryhmissä on päästy käsittelemään vaikeitakin asioita joko livenä tai teamsin välityksellä. Alussa tuntui siltä, että Teams ei välttämättä toimi tällaisessa nuorten ryhmässä, mutta väärässä oltiin. Asiaa kyllä auttoi se, että ennen siirtymistä Teams- tapaamisiin ryhmä oli tavannut livenä jo useamman kerran. Matkan varrella huomattiin, että Teamsin kautta nuoret uskalsivat keskustella hyvinkin aroista asioista. Ryhmätöidenkin tekeminen onnistui Teamsissa hyvin, kun tekniset haasteet esim. ryhmien jakamisessa ja palauttamisessa saatiin selätettyä. Harjoitus tekee mestarin, niinhän sitä sanotaan ja niin tästäkin selvittiin.

Ryhmässä vieraili myös toimintaterapeutti, joka toi ryhmiin uusia näkemyksiä omasta ammatillisesta näkökulmastaan. Nuoret saivat uusia vinkkejä varsinkin erilaisten tunteiden hyväksymiseen ja niiden kanssa toimeen tulemisen. Niitä voidaan hyödyntää myös syksyllä alkavissa ryhmissä. Vaikka jokainen ihminen onkin persoona, ja yksilö, jolla on oikeus olla oma itsensä, niin ihan kaikissa tilanteissa räiskyvää persoonaa ei saa päästää täysin valloilleen. Esimerkiksi aggressiivisen henkilön on opittava hillitsemään omaa käytöstään, vaikka provosoituisikin jostain tilanteesta. Näihin tilanteisiin haimme ratkaisuja yhdessä opiskelijoiden ja toimintaterapeutin kanssa. Keskustelimme ja teimme erilaisia harjoituksia, jotka voivat auttaa nuoria toimimaan oikein em. tilanteissa.

Se, onko ryhmätoiminta auttanut ylisukupolvisen kuormittavuuden helpottamista tai tuonut jotain muuta uutta opiskelijan opiskeluun, tullaan varmasti näkemään vasta myöhemmin. Vaikka vastustusta on myös näkynyt, on kuitenkin selkeästi tullut ilmi, että vastaavanlaista toimintaa kaivataan opiskelun lomassa. On aivan erilaista olla vetäjänä hankkeen kautta tällaisessa ryhmätilanteessa kuin opettajan roolissa. Tällaisessa tilanteessa on enemmän vapauksia käyttää toiminnallisia tapoja asioiden tekemiseen kuin opetussuunnitelman mukaisessa opetuksessa. On kuitenkin selvää, että myös opetusta voi jokainen oman persoonansa mukaan muokata mieleisekseen ja varmasti näin jokainen tekeekin.

Harrastamisesta ja nuorten liikkumisesta keskustelaan ja tutkimuksia on tehty paljon ja nuoret tiedostavatkin, että ne ovat tärkeitä asioita. He ymmärtävät myös, että nukkuminen on tärkeää ja tulisi mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa, mutta pelit ja tv-sarjat vievät usein voiton, eikä sitten malta mennä nukkumaan ajoissa tai lopettaa jotain sarjan katsomista kesken.

Harrastamisessa on nostettu lähes kaikissa ryhmissä esille seuraavia asioita: ”harrastaminen on liian kilpailullista”,  ”höntsävuoroja ei oikein ole”, ”ei ole paikkoja, missä harrastaa”, ”ei ole kuljetusta, harrastukset ovat kaukana”, ”asuntolassa asuessaan ei voi sitoutua johonkin joukkueeseen koulun paikkakunnalle eikä asuinpaikkakunnalla, koska kilpailut ovat viikonloppuisin ja harjoittelut viikolla”, ”ei ole rahaa harrastaa” , ”harrastukset on tosi kalliita”, ”koulun pihalla ei ole mitään, ei viisti mennä ulos”. Tässä muutamia keskustelun pohjalta esiin nousseita ongelmia harrastusten suhteen.

Koulun päätteeksi ei voi koulukyydin vuoksi jäädä paikkakunnalle harrastamaan, koska ei ole kyytiä kotiin tai ei ole rahaa ostaa bensaa mopoon. Koulun pihalle toivottiin mm. koripallotelineitä, kuntosalilaitteita ja frisbeegolftelineitä. Kiersimme joidenkin ryhmien kanssa koulujen ympäristöä ja pohdimme em. mahdollisuuksia. Esteeksi tuli koulun alueella olevat rakennukset ja niiden ikkunat, lähellä kulkevat tiet ja parkkialueet täynnä erilaisia ajopelejä. Kuntosalilaitteita voisi kuitenkin sijoittaa mm. leuanvetotankoja ja vastaavia laitteita, jotka eivät olisi vaaraksi kulkuneuvoille. Koripallo- ja frisbeetelineet vaatisivat jonkinlaisen tosi korkean verkkoaitauksen tai vastaavan. Koulupäivän aikana liikkumisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja lähellä, kesken koulupäivän ei ole mahdollista lähteä kovin kauas. Yhteisellä, matalan kynnyksen harrastamisella koulun pihalla voisi olla vaikutusta siihen, että eri ryhmät tekisivät yhdessä asioita ja porukkaan pääseminen olisi helpompaa.

Nuoret kaipasivat myös pysyvyyttä ja turvallisuutta. Oli yllättävää, miten moni kyselyn mukaan tunsi itsensä yksinäiseksi tai heillä ei ollut ketään, kenelle he puhuisivat asioistaan. Samoin nuorten oli tosi haastavaa tutustua uusiin ihmisiin tai olla vieraiden ihmisten seurassa. Ryhmissä oli myös nuoria, jotka eivät koskaan ole itsensä mielestä tulleet kuulluksi tai tunteneet itsenään tarpeelliseksi tai hyödylliseksi. Palautteen vastaanottaminen koettiin myös haastavaksi, sillä he kokivat olevansa epäonnistuneita.

Tällaisten hankkeiden etu on siinä, että sen puitteissa on selkeästi enemmän aikaa keskustella nuorten kanssa ja luoda ryhmiä heidän omien toiveidensa mukaan. Opetussuunnitelma ei luo toiminnalle ja tekemiselle paineita eikä arviointitarvetta, vaan sen sijaan voidaan keskittyä nuorten toiveiden toteuttamiseen. Tällaiseen toimintaan tarvittaisiin enemmän rahaa, jotta voitaisiin mahdollistaa esim. erilaisten harrastusten kokeilua. Uskallusta uuden harrastuksen aloittamiseen olisi enemmän, jos sitä olisi päässyt ensin hieman kokeilemaan. Monella nuorella uuden harrastuksen kokeilu saattaa kuitenkin tyssätä rahanpuutteeseen. Vaikka olemmekin ryhmissä käyneet läpi lähialueiden harrastusmahdollisuuksia, ja sitä, mitkä niistä olisivat ilmaisia tai ainakin hyvin edullisia, koettiin niiden kokeileminen vaikeaksi yksin. On tärkeää, että on joku kaveri, jonka kanssa pääsisi kokeilemaan, aloittaminen olisi silloin kuulemma helpompaa.

Ihmisiä ilmajoogaa harrastamassa.
Jaana Heino henkilökuva.

Jaana Heino,
hanketyöntekijä
Eläytyen osalliseksi hanke

Eläytyen osalliseksi -hanke pyrkii monen toimijan yhteistyössä vastaamaan ylisukupolvista kuormaa kantavien nuorten koulutukseen, tulevaisuuden työelämään ja yhteiskuntaan integroitumiseen. Yhteistyön tavoitteena on täydentää muita olemassa olevia palveluita ja kehittämishankkeita sekä tavoitella kohderyhmälle mahdollisuuksia tunnistaa omia voimavarojaan/esteitä liittyen työhön, toimintakykyyn ja koulutukseen.